Haminan talousalueen uutislehti

Velli lämmitti viileässä

Aivan erinomaista hapanvelliä, kehui Virolahden vapaa-aikapalvelupäällikkö Sari Rasi (oik.). Taarastinna Marika Ahlberg luotti suositukseen ja osti kotiinviemisiksi rasiallisen perinneruokaa.

Hapanvelli -juhla on Virolahden perinteinen kotiseutujuhla joka päättää Virolahti-viikon. Kolea ja kostea sunnuntai sai Klamilan kalasatamaan arviolta kolmesataa henkeä paikalle.

Perinteiset lauantaimarkkinat jäivät tällä kertaa pois, sillä markkinapäivä pidettiin kesäkuussa Virojoella kun sitä juhlittiin Kymenlaakson vuoden 2023 kylänä.

Ravijoen Marttojen keittämä velli teki hyvin kauppansa ja juhlan lopuilla nousi Ahtikin meren syvyyksistä lukemaan lakia rantojen asukeille.

Virojoen ja Miehikkälän koulujen yläluokkalaisille oli tänä vuonna julistettu kirjoituskilpailu, jonka aiheena oli kuvitteellinen tarina hapanvellin synnystä.

Kilpailuun tuli 70 kirjoitusta, joista kolme parasta luettiin juhlassa ja palkittiin. Pelkästään nimimerkeillä esitellyistä sijoittuneista yksikään ei päässyt paikalle itse palkitsemistilaisuuteen. 

Kesävirolahtelaisen valinta on perinteinen ja tärkeä osa juhlaa. Tänä vuonna Virolahti-viirillä muistettiin Raila Oksanen Hän ei päässyt juhlaan, mutta lähetti kirjallisen tervehdyksen.

Oksanen on filosofian tohtori ja työskentelee Suomen Kuntaliiton tytäryhtiön FCG:ssä johtavana konsulttina ja suomalaisen koulutusarkkitehtuurin asiantuntijana. Pyterlahden louhosalue on ollut osa hänen sukunsa maita jo toista sataa vuotta. Joitakin vuosia sitten aloitettu hanke louhosalueen kehittämisestä oli mieluisa.

– Suuri yllätys perheellemme on ollut, että perimätietona kulkenut monoliitin louhospaikka on ollutkin paljon korkeammalla ja kauempana rannasta kuin on luultu, hän kirjoittaa.

– Sukuni on asunut Virolahdessa 1500-luvulta lähtien, kestäen isot- ja pikkuvihat, vallan ja valtakunnan rajojen vaihtumiset. Itse en ole koskaan asunut pysyvästi Virolahdessa, mutta tunnen vahvasti että Virolahti on minun elämäni graniittia.

Ahdin rysään oli jäänyt herkkuja jaettavaksi yleisöllekin. Joku ennätti tosin ihmettelemään, miten Ahdin asu näytti niin kuivalta. – Vettä ja työtä hylkivää kangasta, kuittasi merenvaltias, jolta oli atrainkin jäänyt vesiin jumiin jonnekin kivien väliin.

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli

Previous slide
Next slide

Lue myös