Hamina on hyvä paikka asua, mutta välillä täältäkin täytyy päästä pois vähän tuulettumaan. Päätimme siis lähteä ulkomaille, ihan Tallinnaan asti.
”Tallinnaa ei lasketa ulkomaaksi”, sanoi Suomalaisen Ari uimahallin ulkoporealtaassa, kun kerroin matkasuunnitelmistani.
Tallinnan maineella eräänlaisena Etelä-Helsinkinä on toki katetta. Matkailusesongin aikana puhutuin kieli vanhan kaupungin kaduilla on suomi. Ja jos vietät iltasi Tallinnan Helsinki-nimisessä karaokeravintolassa, suuresta eksoottisesta elämyksestä ei kai voi puhua.
Mutta minä rohkenen olla eri mieltä. Tallinna on ennakkoluulottomampi ja suvaitsevampi kuin Helsinki ja muu Suomi. Viro esimerkiksi hyväksyi kesäkuussa tasa-arvoisen avioliittolain. Myös kansalaisten holhous on vähäisempää kuin sääntö-Suomessa. Otan taas esimerkin.
Kun täällä Haminassa haluan ostaa pullon viiniä ruoan kanssa, minun pitää ajaa varta vasten Alkoon. En saa ruokaviiniä Husulan Salesta muiden grilliostosten lomassa.
Tuntui vapauttavalta kävellä sisään Solaris-kauppakeskuksen ruokakauppaan, jonka viinivalikoima oli kattavampi kuin Haminan Alkossa. Tuntui siltä, että minua ei holhota, eikä tarkkailla. Minuun luotetaan. Minua kunnioitetaan.
Yövyimme Hotel L´Embitussa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hotellin kylpylä oli vaatimattomampi kuin Haminan uimahalli, mutta ihan riittävä höyrysaunoineen ja japanilaisine altaineen.
Tällä reissulla keskityimme museoiden, taidenäyttelyjen ja konserttien sijaan kulinarismiin. Rataskaevulla sijaitseva Vegan Restoran V on ruokabloggaajien suitsuttama vegaaniravintola, eikä suotta. Suosittelen etenkin taivaallisen hyvää kermaista kukkakaali-maa-artisokkakeittoa tryffelillä.
Kun kävelimme Rotermanni-korttelista kohti vanhaa kaupunkia, meidät imi sisään italialainen Amalfi (Vana-Viru 13). Aidon italialaisen interiöörin keskellä Romana-pizza maistui ehkä paremmalta kuin kotona, vaikka se minun kokkaamananikin maistuu mahtavalta.
Perulaisten ylläpitämä tapaspaikka Pan Y Vino Pikk-kadulla sulatti sydämen paitsi rennon ystävällisellä palvelulla, myös korkeatasoisen keittiön antimilla. Tosin valitsemani tomaatti-mozzarellapanini oli liian runsas iltapalaksi. Söin kuitenkin lautasen tyhjäksi, koska niin on sääntö-Suomessa opetettu. Täällä ei luoteta yksilön omaan harkintakykyyn, vaan ohjeistus tulee ylhäältä. Ruokaviininikin joudun ainakin vielä tämän hallituksen aikana hakemaan valtion omistamasta monopoliliikkeestä. Jo nyt on ikävä takaisin Tallinnaan.
