Haminan talousalueen uutislehti

Salpavaellusta 30 vuotta

Kylmälän kylän Riihimäellä on kaksikerroksinen betonikorsu, jossa on ollut ylempänä 45 mm:n panssarintorjuntatykin asema ja alemmassa aukossa konekivääri. Korsun pinta on naamioitu kivillä.

Vielä 80-luvulla harva suomalainen sotahistoriaa harrastanutkaan oli kuullut Salpalinjasta.

Oma tutustumiseni tähän sotamuistomerkkiin tapahtui koulupoikana 1980-luvun puolivälissä erään sukulaisen kesämökkijärven vastarannalla, jonne soudimme kesäisenä iltapäivänä katsomaan metsän piiloon jääneitä taisteluhautoja ja panssarivaunun tornista tehtyä teräspesäkettä.

Miehikkälässä ryhdyttiin puuhaamaan Salpalinjasta matkailunähtävyyttä historiaa kunnioittaen samoihin aikoihin ja Salpalinjamuseo avattiin 1987.

Ymmärsin, että näitä linnoituslaitteita oli enemmänkin täällä Kaakkois-Suomessa, mutten muista käytettiinkö ensimmäisellä piipahduksellani Salpalinja-nimeä.

Helsingin Sanomat julkaisi 1990-luvun mittaan muutaman silmiini osuneen artikkelin, joista opin linnoitusketjun nimen ja sen, että sitä riittää Suomenlahdelta Lappiin asti. Joku juttu käsitteli Salpalinjan kunnostusta ja sen matkailupotentiaalia.

Ensimmäinen Kaakkois-Suomen reserviläisten järjestämä Salpavaellus oli 30 vuotta sitten. Järjestelyihin on osallistunut lisäksi Salpalinjan oppaat ja viimeisimpänä Maanpuolustuskoulutusyhdistys, joka vastaa vaelluksen logistiikasta. Vaellukset ovat kaikille kiinnostuneille avoimia.

Muutin Haminaan 2014 ja vapaa-ajallani tutustuin luonnollisesti myös Salpalinjaan. Autolla pääsee moniin merkittäviin kohteisiin, sekä Virolahden Bunkkerimuseoon ja Miehikkälän Salpalinjamuseoon. Tutuiksi tulivat molemmat museot sekä moni korsu ja taisteluhauta Ravijoenlahden ja Miehikkälän välillä.

2.-3. heinäkuuta järjestettiin Salpavaelluksen 30-vuotisvaellus, jolle osallistuin pienen seurueen mukana. Vaellus alkoi 7-tien ja Salpalinjantien risteysalueelta, josta taivallettiin Säkäjärven kautta Miehikkälän Kylmälään ja sieltä majoitusalueelle Häyhinlammen rannalle Jermulaan.

Matkan varrella metsäisessä maastossa ja kylien alueilla panssariesteiden, taisteluhautojen ja erilaisten korsujen kulkua seuraten tutustuttiin linjan historiaan ja linnoituslaitteisiin sekä niiden ominaispiirteisiin.

Seuraavana päivänä jatkoimme Salpalinjamuseolle, tutustuen matkalla vielä erilaisiin korsuihin ja panssarikaivantoon. Vaellus huipentui museon ympäristön linnoitteisiin tutustuen. 

Museon kaupan monet Salpalinja-aiheiset kirjat kertovat, että muutamassa vuosikymmenessä lähes tuntemattomasta kohteesta on tullut tutkittu ja tunnettu, ja tätä tunnettuuden lisäämistä Salpavaellus palvelee erinomaisesti.

Vaikka tunsin jo monen kohteen ennestään, kulkeminen jalan pitkin linjaa tutustuen vaikeammin löydettäviin kohteisiin hyvän oppaan johdolla auttoi saamaan perspektiiviä tähän aikanaan Suomen suurimpaan työmaahan ja sen vaatimiin, nykyihmiselle melkein käsittämättömiin ponnistuksiin.

Tämä kannatti kokea.

Lue lisää aiheesta:

Previous slide
Next slide

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli