Vanhus ei päässyt lomalla suihkuun, koska ei osannut käyttää modernia hanaa. Toisella kertaa suihku oli lähtenyt päälle vahingossa ja kastellut juhlakampauksen. Helsingin Sanomien mielipideosastolla ikäihminen vaati hotelleihin ja julkisiin paikkoihin tavallisia, helppokäyttöisiä hanoja. Somekommenteissa monia nauratti, minua ei.

Itse olen alle nelikymppinen ja kasvanut aikana, jolloin televisioissa on ollut kaukosäätimet ja kouluissa tietokoneet. Alakoulussa kuvasimme videoita videokameralla, yläkoulussa opettelimme käyttämään sähköpostia, ammattikoulussa purettiin tietokone osiin ja kasattiin takaisin. Sain ensimmäisen kännykkäni 13-vuotiaana. Mutta kyllä, myös minä olen vain vuosi sitten kohdannut hotellissa suihkun, jota en osannut käyttää. Lopulta sain veden virtaamaan ihan vain vahingossa.

En haluaisi olla vielä siinä iässä, että vastustaisin kaikkea kehitystä – enkä tiedä, haluanko sellaiseksi tullakaan. Mutta kun auto piipittää ja induktioliedessä vilkkuu outoja kirjaimia, eikä minulla ole aavistustakaan, mikä on pielessä, alkaa väkisinkin, ihan pikkuisen vain, kaivata vanhoja aikoja ja vanhoja laitteita. Lopulta auto kuitenkin on vain väline, jolla pitäisi päästä paikasta toiseen, ja liesi on kodinkone, jolla pitäisi saada ruoka kypsennettyä. Joskus tuntuu, että sen sijaan ne ovat monimutkaisia tietokoneita, joilla on oma tahto.

Hiljattain olin uuden autoni ratissa, matkalla kohti paikkaa, jossa en ollut ennen käynyt. Siksipä hyödynsin auton navigaattoria. Kesken kaiken auto kuitenkin ilmoitti, että polttoaine on sen verran vähissä, että kannattaisi mieluummin ajaa lähimmälle tankkauspisteelle – ja alkoi oma-aloitteisesti opastaa minua sinne, syöttämäni määränpään sijaan. Siinä minä sitten 120:n nopeudessa yritin sohia näyttöä ja saada opastusta takaisin – bensaa oli nimittäin ihan riittävästi, jopa vielä kotimatkaankin.

Hyväähän tuollakin ominaisuudella kai tarkoitetaan, kuten varmasti monilla muillakin uusilla keksinnöillä ja toiminnoilla. Silti kaikenlaisten härpäkkeiden kirjo joskus uuvuttaa. En ymmärrä, miksi pyykin- tai astianpesukoneissa on iso liuta ohjelmia ja valintanappuloita, kun aina kuitenkin tulee käytettyä vain sitä yhtä ja samaa tunnin peruspesua. Ilmalämpöpumpun kaukosäätimestä en uskalla koskea kuin kahteen nappulaan.

Uskaltaminen taitaa tosin olla se avainsana tässäkin asiassa. Pitää rohkeasti kokeilla, eikä perääntyä. Viime viikolla tein reippaasti yhden teknologisen harppauksen: kävin valitsemassa itselleni sähköpyörän. Myyjä opasti pitkään ja huolellisesti, mitä mistäkin nappulasta tapahtuu, miten asetuksia säädetään, mistä akku käynnistyy ja miten pyörää ladataan. Hymyilytti, kun muistin, että edellisen kerran minulle on opetettu pyörällä ajoa yli 30 vuotta sitten. Äiti lupasi pitää tarakasta kiinni, muttei sitten pitänytkään. Suutuin ja päätin opetella ihan itse. Uskallusta sekin vaati, mutta onnistumisen ilon muistan yhä.