Lasten vanhemmat saattavat ihmetellä, miksi päiväkodin henkilökunta seisoo keskellä pihaa ringissä, eikä leiki lasten kanssa. Joku nuori ja innokas varhaiskasvatuksen opettaja ehkä kirmaa lasten mukana pitkin pihaa, mutta pian hänkin liittyy aikuisten piiriin. Keltanokka tajuaa, että leikkimällä ikään kuin lapsena lasten joukossa, et millään voi hahmottaa kokonaisuutta. Joku lapsista saattaa yrittää karata aidan yli, kun olet laskemassa kuurupiilossa silmät kiinni sataan.

Ringin isä on ranskalainen kasvatustieteilijä Antoine Ringuette. Hän oivalsi, että seisomalla piirissä henkilökunta näkee päiväkodin pihan jokaiseen sopukkaan. Yksikään lapsi ei jää ilman valvontaa. Joten vanhemmat: älkää olko huolissanne, vaan pikemminkin ylpeitä päiväkodin pedagogiikan korkeasta tasosta, joka konkretisoituu ringissä.

Antoine Ringuette keksi myös, että ringissä on parempi seisoa kasvotusten kuin selin. Näin piirin sisään ei jää katvealuetta, johon henkilökunta ei näe. Pahimmassa tapauksessa katvealueella saattaisi tapahtua henkilökunnan tietämättä kamalia: Sisu voisi vetää Miraa nenästä, tai Paavo paukauttaa Jyriä muovilapiolla päähän.

Ringissä voi valvonnan ohella käydä pedagogista keskustelua ja puhua hyvää niistä työtovereista, jotka eivät ole paikalla.

Muinaisessa Ruotsinkylän päiväkodissa oivallettiin, että piiri ei ole välttämättä ainoa oikea lasten valvonnan muoto. Antoine Ringuette kääntyisi haudassaan, jos kuulisi, että siellä seisottiin rivissä.

Alun perin palloseinäksi tarkoitettu puinen rakennelma oli kallistunut 30 astetta henkilökunnan painosta. Aurinkoisina päivinä pedagogit nojasivat seinään, ja näytti siltä, että he olisivat työnteon sijasta ottamassa suu auki aurinkoa. Aurinkolasien takaa valppaat silmät kuitenkin tarkkailivat herkeämättä, mitä pihalla tapahtuu.

Joten isä ja äiti: ollos huoleton, lapsenvahtis valveil´ on!