Viime viikon keskustelutilaisuus rauhanturvaamisen ja rauhanneuvotteluiden merkityksestä toi mieleen, miten pitkä ja raskas tie rauhaan voi olla.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Siitä on nyt aikaa vuosi, seitsemän kuukautta ja kolme päivää.

Hyökkäys on jatkoa v. 2014 alkaneelle konfliktille jonka aikana Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja alkoi ohjailla entistä vahvemmin Donetskin ja Luhanskin kapinallishallintoa.

YK perustettiin ylläpitämään maailmanrauhaa. Rauhan edistäminen ja sotien estäminen on YK:n turvallisuusneuvoston ensisijainen tehtävä.

Järjestelmä on rikki ja siksi ollaan lukkiutuneessa tilanteessa.

Venäjä istuu turvallisuusneuvostossa kuin tatti ja estää veto-oikeudellaan itseään koskevien päätöslauselmien hyväksymisen. Ja suuri osa YK:n jäsenvaltioista voi vain katsoa sivusta ja kiristellä hampaitaan.

On jotenkin irvokasta ja kuvaavaa, että Venäjä edelleen voi vuorollaan toimia turvallisuusneuvoston puheenjohtajana. Viimeksi Venäjän puheenjohtajakuukausi oli huhtikuussa.

Sitä edeltävä kerta oli helmikuussa 2022, samaan aikaan kun se aloitti hyökkäyksen Ukrainaan.