Tasavallan presidentin vaalien ensimmäinen kierros järjestetään 28.1.2024. Tätä kirjoittaessani vaaleihin on 105 päivää. Se on sama aika, mitä Talvisota kesti. Sataviisi kunnian päivää!
Ehdokkaat ovat jo selvillä. Jutta Urpilaisen lopullinen lupaus enää puuttuu. Käykö taas niin, että demarit sössivät itse presidentinvaalinsa. Pitkäaikainen pääministeri Paavo Lipponen sai tyytyä vuonna 2012 6,7 % kannatukseen ja kuusi vuotta myöhemmin ehdokkaaksi houkuteltu Tuula Haatainen 3,2 % kannatukseen, vaikka sdp:n kannatus oli 20 % tasolla. Muilla pääehdokkailla vaalivankkurit pyörivät jo täysillä, joten melkoiselta takamatkalta Urpilainen joutuu lähtemään.
Mielipidemittaukset kuuluvat vaaleja edeltävään aikaan. Ne ovat kuvastaneet harvinaisen hyvin ehdokkaiden kannatusta, vaikka todellinen ”mittaus” tapahtuukin vasta vaaleissa.
Kestoehdokas Pekka Haavisto on gallupien kärjessä. Hänellä on edessä kolmas yritys. Parilla aikaisemmalla kerralla rima on tippunut Sauli Niinistön hyväksi. Miten käy nyt?
Tarjolla on useita tasavallan presidentin tehtävään soveltuvia ehdokkaita. Näin ei ole aina ollut. Tehtävistä tärkeimmät ovat maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa sekä puolustusvoimien ylipäällikön tehtävä. Haavistolla, Alexander Stubbilla, Olli Rehnillä ja Paavo Väyrysellä on vuosien kokemus ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamisesta valtioneuvoston jäsenenä, kuten myös Jutta Urpilaisella, jos hän kisaan lähtee. Mika Aaltolan asiantuntemusta Ulkopoliittisen instituutin johtajana ei voi kyseenalaistaa, mutta näytöt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamisesta häneltä kuitenkin puuttuvat. Väyrynen on oma lukunsa. Hänen ministerivuosistaan maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusta on oleellisesti muuttunut. Eikä vähiten nyt, kun liityimme Natoon.
Pääehdokkaista Stubb, Rehn ja Aaltola ovat kansainväliseen politiikkaan perehtyneitä tohtoreita. Kukin heistä on hankkinut kannuksia myös kansainvälisistä tehtävistä. Haavistolta puuttuu akateeminen tutkinto. Hän on kuitenkin toiminut useamman kerran YK:n edustajana muun muassa Afrikan ja Aasian maiden kriisejä soviteltaessa. Urpilaisen vastuualueena EU:n komissaarina on Unionin kansainväliset kumppanuudet.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että vaali ei ratkea ensimmäisellä kierroksella. Tukevimmin kahdesta kärkipaikasta ovat kiinni Pekka Haavisto ja Alexander Stubb. Tilanne voi toki vielä elää. Miten esimerkiksi Urpilaisen mukaantulo heijastuu kannatuksiin? Siirtyvätkö Haavistoa tukevat demarit Urpilaisen taakse, vai käykö Jutalle samalla tavoin, mitä Lipposelle ja Haataiselle? Vihreiden pitkäaikaisena puheenjohtajana toiminut Haavisto pyrkii kovasti laimentamaan omaa punavihreyttään. Vuosien aikana hankittu perusväri on kuitenkin tiukassa. Puolueettomuuttaan korostavan Aaltolan mahdollisuuksiin en usko. Kukaan ei taida oikein tietää, mitä saamme, jos saamme Aaltolan. Vahvimmin Haaviston ja Stubbin perässä kakkospaikasta kisaa Olli Rehn. Ennustan Rehnille kuitenkin pronssia. Rehnin riippana on keskustapuolueen matala kannatus, josta ei oikein ole ponnistusalustaksi.
Siis, Haavisto vai Stubb. Molemmista tulisi varmasti Suomelle hyvä presidentti. Kansa ratkaisee. Voittajaksi nousee se, joka vakuuttaa äänestäjät osaamisellaan sekä persoonallaan ja joka saa kansan liikkeelle vaalipäivinä. Monissa Stubbin kampanjoissa mukana olleena, en epäile, etteikö Alex tässä kisassa pärjää.
