Eilen vietettiin YK:n päivää. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 24. lokakuuta 1945. Se perustettiin edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia.

Rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä järjestö ei ole onnistunut kovinkaan hyvin; liekö maailmassa ollut YK:n perustamisen jälkeen yhtäkään sodatonta päivää.

Kuitenkin YK on merkittävässä roolissa rauhanturvaajana ja vakauden tuojana konfliktialueilla. Siis silloin kun turvallisuusneuvosto on onnistunut päättämään asiasta ja konfliktin osapuolet ovat siihen suostuneet.

Rauhanturvaoperaatioiden tarkoituksena on yleisimmin ylläpitää tulitaukoa ja erottaa taistelevat osapuolet toisistaan. Näin annetaan osapuolille mahdollisuus löytää neuvotteluyhteys toisiinsa.

Yhä useammin iskuja kohdistetaan aivan tarkoituksellisesti siviileihin ja heidän avustustamiseensa. Tuntuu karulta, että rauhanturvaajia tarvitaan myös humanitaarisen avustustoiminnan turvaamiseen.

Pahalta tuntuu seurata siviilien hätää siellä, minne rauhanturvaajillakaan ei ole pääsyä. Lähimpinä esimerkkeinä Ukrainassa ja Gazassa riehuva sota.

Vaikka tuloksia YK:n toiminnasta maailmanrauhan puolesta saa odottaa, on sen rooli silti elintärkeä. Sen kautta valtioiden välillä on sentään jonkinlainen keskusteluyhteys.