Keskellä idyllistä kaakkois-suomalaista maalaismaisemaa – tai kuten isäntä itse ehkä sanoisi, Ravijärvellä, keskellä ei-mitään – sijaitsee Suomen ehkä menestynein pienpanimo.

Takatalo & Tompurin tarina lienee jo tuttu kaikille kaakonkulmalaisille ja oluenystäville muuallakin Suomessa.

Maalaistalossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt nuori Mikko Suur-Uski kaipaa pois suureen maailmaan ja kun koulut on Virolahdella käyty, hän lähtee opiskelemaan Jyväskylään. Sieltä löytyy vaimo ja työ keittiömestarina ja keittiöpäällikkönä.

Sinne hän rakentaa omakotitalon ja siellä syntyvät lapset. Työ vaihtuu kaupungin virkaan ja rutiini kietoo sisäänsä. Aika monelle ihmiselle tämä merkitsisi saavutettua elämän tarkoitusta.

Kaikki ei ole kuitenkaan niin kuin voisi olettaa. Työn tylsyys saa aktivoitumaan muilla elämän alueilla mutta tyydyttävää sekään ei ole.

Kun käy ilmi, että isä on luopumassa talon pidosta ja alun neljättä vuosisataa suvussa ollut tila on jäämässä tuuliajolle, alkaa sielun tutkiskelu, joka johtaa siihen johtopäätökseen, että ei tämä sukupolvien ketju Takatalossa voi häneen katketa.

Kun vaimokaan ei vastusta, muuttavat he Virolahdelle. Maailmaa kiertänyt tuore isäntä tilaa vanhempiensa yllätykseksi rekka-autokaupalla panimolaitteita navettaan. Idea pienpanimosta, jossa hyödynnetään omien peltojen viljaa alkaa konkretisoitua.

Etäämmältä maaseutua tarkkailleena Suur-Uski on vakuuttunut, että maatalouden on monipuolistuttava, jotta elämä maaseudulla olisi kannattavaa jatkossakin ja sen eteen hän aikoo oman osuutensa tehdä.

Pelkona on, että: ”Jos näistä kylistä sammuu valot, ei niitä enää sytytetä.”

Alkuun auttaa alan mestari, Mikko Salmi, suomalaisen pienpanimotoiminnan guru, joka varottaa sudenkuopista, kuten vaikkapa lager-oluiden valmistamisen vaikeudesta. Niinpä kisälli-Mikko päättää keskittyä lagereihin.

Keittiömestarina hän on jo makujen ammattilainen ja oluenpano on silkkaa biokemiaa siinä missä ruoanlaittokin, ja siitä hänellä on kokemusta.

Kun ensin on visioitu maku omassa mielessä, alkaa sen jahtaaminen. Takatalo & Tompuri käyttää oluissaan vain viljaa, humalaa, vettä ja hiivaa tuhatvuotisen saksalaisen puhtaussäännön mukaisesti, eikä isäntää innosta humalilla kikkailu, joten silloin keskitytään pääraaka-aineeseen, oman pellon viljasta tehtyyn maltaaseen.

Pisimmillään kehitystyö on vienyt puolitoista vuotta ja lopputuloksena olikin sitten Suomen parhaana vaaleana lagerina vuonna 2017 palkittu Kylmäsavulager.

Oluenpanossa jokainen komponentti vaikuttaa lopputulokseen ja esimerkiksi tämän vuoden Suomen parhaaksi olueksi valitussa Mustakaurassa on viittä eri ohran paahtoastetta, paahdettua kauraa, kahta humalalajiketta ja hiivakanta Belgiasta.

Se, miten visioituun makuun päästään on ”sairaan mielenkiintoista”. Suur-Uski tunnustautuu pedantiksi perfektionistiksi, joka ei ole täysin tyytyväinen edes luomiinsa Suomen parhaisiin oluisiin.

Pyrkimys vielä parempaan lopputulokseen motivoi jatkamaan ja siinä vaiheessa kun on saanut aikaan täydellisen oluen, hän ”naulaa hanskat seinään”, kun ei ole enää mitään mitä tavoitella.

Perfektionismikaan ei tällä tasolla enää riitä vaan pitää olla taiteilijasielu, että pystyy luomaan maun mielessään, jota sitten lähtee jahtaamaan. Taiteilija tarvitsee muusan ja sellainen talosta löytyy omasta takaa.

Suur-Uski ei väsy ylistämästä vaimoaan Marjoa, jota ilman hän olisi, omien sanojensa mukaan, vain puolikas. Vaimolla on käsittämätön kyky saada Mikko tekemään asioita, varsinkin silloin kun ne eivät tunnu muuten luistavan.

Muusan vaikutus näkyy Takatalon navetan toiseen päätyyn rakennetun tilaravintolan yhteydessä olevan puodin takaseinällä, jossa on kaikkiaan 26 kunniakirjaa.

Viime vuonna Takatalo & Tompurin Savubock valittiin Suomen parhaaksi olueksi. Tänä vuonna arvovaltainen koti- ja ulkomaisista asiantuntijajäsenistä koottu raati valitsi Mustakauran Suomen parhaaksi olueksi.

Mikään toinen pienpanimo ei ole onnistunut saamaan tätä titteliä, ainakaan kahtena vuonna peräkkäin.

Pienpanimoguru Mikko Salmi soitti onnitellakseen mestaria. Entistä kisälliään.