Parasta urheilua ja liikuntaa on se, jota teemme itse. Oman kropan hallittu ja säännöllinen rasittaminen minkä tahansa liikuntalajin parissa on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Meidän tavisten liikunta ei vaadi ympärilleen stadioneja. Hyvän olon tunne syntyy jo säännöllisestä kävelystäkin.
Urheilu on kuitenkin myös elämyksiä. Joskus näiden elämyksien ympärille kasvaa lähes kansanliikkeen kaltaisia ilmiöitä. Vaikuttavimmat urheiluelämykset ovat niitä, jotka tulevat yllätyksenä. Liian usein odotamme urheilijoiltamme ”varmoja kultamitaleja”. Jos sitten tuloksena onkin hopea, päällimmäinen tunne on pettymys. Pitäisi muistaa, että arvokisojen mitalit aina voitetaan.
Suomen tennismaajoukkue ylsi kotimaisten ja ulkomaisten ennustusten vastaisesti Davis Cupin finaaleihin, siis kahdeksan parhaan joukkoon maailmassa. Monituhatpäinen fanijoukko lensi Malagaan ja rakensi aurinkorannikon suomalaisten kanssa maamme tennisässille todellisen kotiottelutunnelman. Television katsojamäärät hyppäsivät pilviin. Media oli täynnä juttuja Niemisestä, Virtasesta, Ruusuvuoresta ja Heliövaarasta. Kaiken kukkuraksi Suomi peittosi ensimmäisessä ottelussaan viimevuotisen Davis Cup -voittajan Kanadan ja nousi neljän parhaan joukkoon. Paikalla olleiden kertoman mukaan tunnelma Malagan urheiluhallissa oli ollut huikea. Kotikatsomossakin oli vaikea pysyä aloillaan. Oli syntynyt ainutlaatuinen urheiluelämys.
Vietin syntymäpäivääni 10. syyskuuta vuonna 1972 Turussa opiskelijakahvilassa. Seurasimme televisiosta Münchenin olympialaisia. Lasse Virenillä oli jo taskussaan 10 000 metrin kultamitali maailmanennätystuloksella, vaikka oli juoksun puolivälissä kaatunut. Lasse voitti myös 5 000 metriä kovan taistelun jälkeen. Eikä siinä kaikki, Pekka Vasala otti kultaa tovi myöhemmin kiritaistelussa Kenian Keinon 1 500 metrillä. Tästä alkoi uusi kausi suomalaisen yleisurheilun historiassa. Tosin Julma-Juha Väätäinen oli sitä jo valmistellut edellisen vuoden EM-kisoissa Helsingissä kahdella kultamitalillaan.
Tukholman Globenissa vuonna 1995 saatiin todistaa Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta. Tätähän oli odotettu vuosien ajan tuloksetta. Istuin finaalissa ruotsalaiskatsomossa, joka pelin toisesta erästä lähtien siirtyi yhtenä miehenä ja naisena kannustamaan Suomea. Ville Peltosen kolme maalia ja Suomen voitto räjäyttivät sanan mukaisesti ”pankin”. Jotakin ”elämää suurempaa” oli tapahtunut, vaikka kyse olikin vain urheilusta. Hassua oli sekin, että Leijonien valmentajana oli tuolloin ruotsalainen Curre Lindström.
Urheilijat ja urheilujoukkueet ovat tietenkin ratkaisevassa asemassa tällaisten urheiluelämysten syntymiselle. Kansalaisten reaktioita näiden menestyshetkien yhteydessä ei voi kuitenkaan aliarvioida. Huuhkajien, helmareiden, leijonien, lentopallon veljesten ja nyt tennismaajoukkueemme takaa löytyy mittava valmennuksen ja huollon sekä yhteistyökumppaneiden joukko. Kun siihen lisätään tuhansien ja taas tuhansien kannattajien riemu ja ilo, urheiluelämyspaketti on täydellinen.
Kaikki on myös suhteellista. Oranssipaidat pelaavat ensi kaudella korkeimmalla sarjatasolla sekä naisissa että miehissä. Kaikki ainekset upeille urheiluelämyksille on siis myös tulevana kesänä Vallikentällä. Sellaisten syntymiseksi meillä katsojilla on oma tärkeä roolimme.
