Reimarin erikoisnumero on ilmestynyt 30.12.2024 poikkeuksellisesti vain verkossa. Jakelupäivien osuttua arkipyhään paperilehden jakelua ei ollut saatavilla. Käy lukemassa erikoisnumero, mukana lukijoiden vuoden 2024 kohokohtia!

Ruutuaika

Katson saunan ikkunasta Kouvolantiellä ajavia autoja. Miksi tuijotan saunassakin ruutua? Enkö vain voisi katsella sihisevää kiuasta ja höyryävää napaani. No en, koska olen ruutuaddikti. 

Saunasta siirryn kuistille vilvoittelemaan. Kulautan tölkistä saunajuomaa janoiseen kurkkuuni ja katson ruutua. Sataa lunta. Mieli on hiljaa.

Kun kuistilla alkaa paleltaa, kävelen olohuoneen ikkunaruudun ääreen seuraamaan Ahvenruohontien liikennettä. Jontsa ajaa joskus ohi. Eikku kävelee aamulla kaupunkiin ja illalla takaisin. Siinä kaikki. Näin talvisin ei Huutokalliollakaan ole uimareita. Sataa lunta. Mieli on hiljaa.

Kodissamme ei ole paikkaa, mistä ei ruutua löytyisi. Vessassa on ruutu, jopa kellarissa on ruutu. Kun treenaan kellarissa kitaralla vanhoja biisejä tai teen uusia, tuijotan samalla katonrajassa sijaitsevaa ruutua, joka on maan pinnan tasolla. Sataa lunta. Mieli on hiljaa.

Tiedän, että ei ole terveellistä viettää liikaa aikaa ruudulla. Liika ruutuaika on aiheuttanut minulle monia fyysisiä oireita, kuten silmien kutinaa ja kirvelyä, päänsärkyä, migreeniä, niska-hartiaseudun ja alaselän oireita, ummetusta, vesipöhöä sekä painonnousua ja liikalihavuutta.

Psyykkisistä oireista mainittakoon unettomuus, masennus ja muut mielenterveysongelmat, substantiivipöhö, keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus. Lisäksi liiallinen ruutuaika on heikentänyt sosiaalisia kykyjäni sekä empatiakykyä.

Viime viikolla kuitenkin löysin ratkaisun ruutuaikaongelmaani. Tajusin, että kellariin johtavassa portaikossa ei ole ikkunaa. Otin kännykän mukaani ja istuin A-sävelen päälle. (Olen maalannut sävelasteikon portaisiin.)

Nyt selaan päivät pitkät somea pimeässä portaikossa ja voin paljon paremmin. Kaikki liiasta ruutuajasta johtuneet fyysiset oireet ovat hävinneet, ja jopa suoli toimii taas säännöllisesti. Psyykkiset oireet, kuten masennus ja muut mielenterveysongelmat, ovat muisto vain. 

Myös sosiaaliset kykyni ja empatiakykyni ovat kehittyneet. Jos katsoisin edelleen vain ikkunaruudusta ulos, en tietäisi, että Pekka tuli juuri saunasta ja Lissu Kap Verdeltä. Enkä tietäisi, että Jaskalla on korona ja Viivin koiralla uusi puruluu. Enkä miettisi, onko Jennifer Lopezin peppu sopusuhtainen vai kenties aavistuksen liian iso.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus