Vuosi 2023 jää suomalaiseen historiaan monestakin syystä. Natojäsenyydestä tuli totta huhtikuussa, nyt itärajamme on väliaikaisesti kiinni Venäjän harjoittaman häirinnän vuoksi, maailmanpolitiikan kriisit varjostavat taloutta ja tulevaisuutta meillä niin kuin muualla; Suomi ei ole enää saari edes kuvaannollisesti.

Kansalaisen arkipäivää lähinnä ovat arjen turvallisuus, hyvinvointi ja terveys. Vuoden alussa kuntien vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävistä siirtyi uusille hyvinvointialueille. Suomen hallintohistorian ehkä suurimman muutoksen toimeenpano ei ole tapahtunut ongelmitta.

Haminassa tämä tuli selväksi, kun lakiin jääneen valuvian seurauksena kaupungin valtionosuus ensi vuodelle on negatiivinen. Samaan aikaan kuntalaisten sote-palvelut ovat myllerryksessä hyvinvointialueen sopeuttamisohjelman vuoksi.

Hyvinvointialueiden on saatava taloutensa tasapainoon niin, että alijäämät on katettu vuoteen 2026 mennessä. Jos näin ei tapahdu, valtio voi aloittaa arviointimenettelyn, josta voi seurata esimerkiksi  hyvinvointialueiden yhteenliitoksia.

Yhteenliitoksilla on se ikävä taipumus, että ne vievät päätöksentekoa ja sen myötä paikallisia palveluita ja vaikuttamismahdollisuuksia kauemmas.

Mutta ehkä tehokuurista on seurannut jotain hyvääkin. Kuntien rooli kuntalaisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentajana on kasvanut.

Ihmiset ovat tietenkin ensisijaisesti itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Kunnilla on kuitenkin tärkeä rooli vahvistaa kuntalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppimisen, kulttuurin, liikkumisen ja turvallisuuden saralla.  

Tämä on vuoden viimeinen Reimari. Toivotamme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lehden lukijoille!