Suomen Urheilumuseosäätiön valinnat Suomen urheilun hall of fameen julkistettiin sunnuntaina Ylen Urheilustudiossa.

Uutinen pikajuoksija Riitta Salinin valinnasta urheilun kunniagalleriaan herätti muistoja lapsuudesta ja syyskuun alkupäivistä vuonna 1974. Koko perheen voimin jännitettiin urheilijoidemme menestystä televisiovastaanottimen ääressä.

Salinin uljas, vastaansanomaton juoksu Euroopan mestariksi maailmanennätysaikaan, katsomosta kantautuvat Riitta, Riitta -huudot, mestari juoksun jälkeen kasvot käsiin peitettynä, Suomen liput, stadionin suomalaisyleisön spontaani laulu, tv-selostajan hehkutus; se kaikki paisutti lapsensydäntä ylpeydestä.

Tunteen voimaa lisäsi jaettu kokemus, yhdessä perheen kanssa ja samalla tiedostaen, että samaa tunnetta oli jakamassa koko urheilua seuraava Suomi.

Vaikka kilpaurheiluun kuuluu olennaisena konkreettisesti mitattavat tulokset ja sijoitukset, on siinä jotain paljon syvempää. Kilpailun ja tulosten korostamisen taustalla on urheilijan omistautuminen lajilleen, koko prosessin synnyttämät kokemukset.

Siinä on urheilun estetiikka, sitä pitää arvioida lopputuloksen ja siihen johtaneiden tapahtumien yhdistelmänä. Tässä mielessä urheilu tulee lähelle taidetta ja taiteen kokemusta, molemmilla kulttuurin muodoilla on paljon yhteistä.