Kymmenisen vuotta sitten Reimari julkaisi jutun, jonka otsikkona oli: Geofyysikko löytää malmin syvältäkin. Jutun päähenkilö oli haminalaislähtöinen geofyysikko Suvi Heinonen, joka oli juuri väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistosta aiheenaan seisminen heijastusluotaus.

Nyt Suvi Heinosen velvollisuus on tietää, missä maa milloinkin järisee. Hänet on juuri nimitetty Helsingin yliopiston seismologian instituutin johtajaksi.

Heinonen astuu virkaansa merkittävänä aikana. Seisminen monitorointi eli maanjäristysten havainnointi alkoi Suomessa tasan sata vuotta sitten. Mutta vasta Neuvostoliiton suurten Novaja Zemljan ydinkokeiden jälkeen vuonna 1961 Suomi sai oman seismologian laitoksensa, joka myöhemmin muuttui instituutiksi.

– Otan viran vastaan innoissani, sanoo Suvi Heinonen. Hän näkisi mielellään, että hänen viisivuotisella johtajakaudellaan jo melko kattava maanjäristysten havainnointiverkosto entisestään laajenisi. Tärkeää on myös kansainvälinen yhteistyö sekä luonnonmukaisten että ihmisten aiheuttamien seismisten tapausten havaitsemisessa.

Mitä tapahtuu jalkojemme alla?

Suvi Heinonen kävi ala-asteen Neuvottomassa, yläasteen Ruissalossa ja lukion Karhulassa. Ei hän vielä lapsena tiennyt päätyvänsä seismologiksi, mutta hänen tieteellis-taiteellinen lahjakkuutensa kyllä huomattiin jo kouluaikoina.

Tiede vei lopulta Suvin ensin Teknilliseen korkeakouluun ja sitten Helsingin yliopistoon, jossa pääaineeksi parin vuoden etsinnän jälkeen löytyi geofysiikka. Sen alalta syntyi väitöskirja, joka johti myös pitkään työputkeen Geologian tutkimuskeskuksessa. Seismologia löytyi geofysiikan kautta.

– Olen aina halunnut tietää, mitä on jalkojemme alla. Joskus tuntuu, että avaruudesta ja galakseista tiedetään enemmän kuin oman planeettamme sisuksista, Suvi perustelee uravalintaansa. 

– Maanjäristykset ovat kiinnostaneet minua muun muassa siksi, että niitä ennustavia fysikaalisia mekanismeja ei tällä hetkellä tunneta. Sekä geofysiikassa että seismologiassa yhdistyvät hienolla tavalla tiede ja reaalimaailma, kuten käytännön mittaustyöt.

Suvi tietää olevansa varsin miehisellä alalla. Hän on vasta toinen nainen Seismologian instituutin johtajana. Työtovereista monet ovat ulkomaalaisia, ja Suvi kannustaakin kansainvälisestä urasta haaveilevia nuoria harkitsemaan geotieteellisiä opintoja.

Vaikka maanjäristykset Suomessa ovat hyvin pieniä, myös maailmassa tapahtuneet maanjäristykset koskettavat suomalaisia. Vuoden 2004 Sumatran maanjäristyksen aikaansaaman tsunamin aiheuttama tragedia on tästä monen mieliin painunut esimerkki.

Geotieteellinen koulutus luo myös erinomaisen pohjan olla mukana luomassa ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, kuten vihreään siirtymään ja luonnonvarojen vastuulliseen käyttöön.

Järistyksiä voi aiheuttaa myös ihminen itse

Suomessa havaitaan vuosittain noin 50 luonnollista maanjäristystä. Niitä on havaittu myös Kaakkois-Suomessa, muun muassa Kuusankoskella, Kotkassa ja Virolahdella. Ne ovat olleet suhteellisen heikkoja, eikä niiden seuranta myöskään edusta koko seismologista työkenttää.

Suurin osa kaikista seismisistä tapauksista on ihmisen aiheuttamia, esimerkiksi kaivos-, louhos- tai työmaaräjäytyksiä sekä kaivoksissa tapahtuneita maanjäristyksiä ja romahduksia. Kallioperään tavalla tai toisella kajoaminen voi siis vaikuttaa myös maanjäristysriskiin paikallisesti.

Järistyksiä seuraamassa on Suomessa 31 pysyvää seismografia-asemaa ja lisäksi useita tilapäisiä, helposti liikuteltavia. Heinosen johtamalla instituutilla on lisäksi kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia velvoitteita, joilla kyetään havaitsemaan nopeasti mm muiden valtioiden tekemät ydinkokeet. 

– Ydinkokeita on siis nykyisin hyvin vaikeaa tehdä salaa, sanoo Heinonen.

Rapakivialueen maalämpö hyötykäyttöön

Riskeistä huolimatta Suvi Heinonen pitää geotermisen energian enenevää käyttöä lämmityksessä vaihtoehtona fossiilisille polttoaineille. Syvällä maankuoressa on käytännössä ehtymätön varanto lämpöenergiaa.

Hänen mukaansa juuri Kaakkois-Suomen rapakivialue soveltuu erityisen hyvin maalämmön hyödyntämiseen. Rapakivessä on radiogeenistä lämmöntuotantoa, joka tekee kallioperästä lämpimämpää kuin muualla maassa.

Maalämpöä puoltaa myös se, että tuulivoiman lisärakentaminen Etelä-Kymenlaaksossa on rajoitettua.

Suuriin maalämpövoimaloihin hän kuitenkin suhtautuu varauksellisesti paitsi järistysriskin, myös taloudellisen kannattavuuden epävarmuuden takia.

Sopivan kokoisia voisivat olla yksittäisten talojen maalämpökaivojen sijaan vaikkapa kokonaisen korttelin tai asuinalueen yhteiset pienvoimalat. Suvi Heinosen mukaan juuri tämän alan osaamiselle olisi nyt suuri kysyntä.