Porkkanakakku pöytään! Olen ollut vuoden verran kasvissyöjä. Vuosi sitten kyseessä ei ollut mikään uudenvuodenlupaus, vaan pitkään harkittu aikomus muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan.

Ehkä vähän ajattelin tuotantoeläinten tilaa, vähän ilmastonmuutostakin, mutta viime kädessä päätös jättää liha pois lautaselta oli omaan terveydentilaan (tai oikeammin sairaudentilaan) liittyvä.

Jo puolessa vuodessa tapahtui merkittäviä muutoksia parempaan suuntaan. Korkealla huidelleet rasva-arvot putosivat viitearvojen sisälle. Vaaka näytti kolmea kiloa vähemmän. En enää tässä iässä tavoittele rantavartaloa, vaan painonhallinta on osa sairauden hoitoa.

Täytyy myöntää, että kalaa syön edelleen vähän. Olen heikkona sardellipizzaan ja sehän ei ole sardellipizza ilman sardellia. Lääkärinikin on sitä mieltä, että kalaa ei kannata jättää kokonaan pois lautaselta.

Tai sitten minun pitää alkaa käyttää monivitamiinivalmisteita. Tällä hetkellä nappaan purkista B12-vitamiinia, koska syön kalaa todella vähän.

Haminan ravintoloista saa kasvisruokaa ihan kivasti. Kesällä Tervasaarirockissa kuuntelin Taverna Tervanarun terassilla Jytämummon keikkaa ja söin samalla maukkaan Hippiburgerin. 

Keskustelin seuraavana päivänä bäkkärillä ennen omaa keikkaani Oleanderin Sarin kanssa kasvisruokatarjonnasta Haminan ruokakaupoissa ja -ravintoloissa. Vietin kesääni Helsingissä Vaasankadun varrella ja olin tullut käymään Haminassa Tervasaarirockin takia. Kerroin Sarille, että Helsingissä kasvisruokatarjonta on runsaampaa kuin Haminassa. Vaasankadullakin on vegepaikkoja vieri vieressä. Sari sanoi, että kaikki johtuu kysynnästä, tai oikeammin sen puutteesta.

”Minäkin haluaisin perustaa Haminaan kalaravintolan, mutta täällä ei ole riittävästi asiakaskuntaa”, Sari sanoi. 
”Totta”, sanoin. ”Hippiburger oli muuten tosi maukas.”
”Mitä pidät nimestä?” Sari kysyi.
”Kuinka niin?” 
”Joidenkin mielestä se on mauton.”
”Niin, ehkä Haminan kaltaiseen maalaiskaupunkiin sopisi paremmin Hämyhamppari”, sanoin ja aloin avata ääntäni ja viritellä kitaraani.