Ole ystävä minulle. 

Tuttu loru ystävyydestä vuosikymmenten takaa. Ajalta, jolloin vielä kerättiin muistoja kavereilta värssykirjaan. 

Loru on ajankohtainen, onhan ystävänpäivän aika, 14. helmikuuta. 

Itse luulin, että ystävänpäivä on keksitty Yhdysvalloissa, mutta asiaa tutkiessa vastassa olikin yllätys. 

Ystävänpäivän historia pohjautuu antiikin Rooman ajoille, josta se kulkeutui 1800-luvulla Yhdysvaltoihin. Suomessa ystävänpäivää on virallisemmin vietetty 1980-luvulta lähtien. 

Monesti kuulee mielipiteitä siitä, että ystävänpäivä on pelkkää hömppää ja turhaa humpuukia. Itse ajattelen, että on mukavaa kun pieniä ilon pirskahduksia voi olla muulloinkin kuin vappuna ja juhannuksena. Ystävänpäivänä voi halutessaan piristää lähimmäisiä hauskoilla pikkuyllätyksillä. 

Omassa työssäni näen päivittäin ystävyyden taitojen harjoittelua. Nykypäivänä puhutaan paljon vuorovaikutustaidoista ja tunnetaidoista. Koulupäivien lukujärjestyksessä kulkeekin mielestäni piilo-opetussuunnitelma. Se on mukana jokaisessa yhteisessä hetkessämme. Siinä opetellaan, kuinka olla kiva kaveri muille ja kuinka tehdä reilusti yhteistyötä muiden ryhmän jäsenten kanssa. 

Kysyin omilta oppilailtani, mitä heidän mielestään ystävyys on. Sääntöjen Suomessa kun eletään, niin aluksi kaikki vastaukset alkoivat sanoilla “Ei saa…” . 

Kehotin oppilaita miettimään positiivisen kautta, mitä mukavaa ystävyys on? 

Ystävyydestä nousi esiin mm. seuraavia asioita: 
Ystävyys on leikkimistä kaverin kanssa ja ystävyydessä käydään kyläilemässä kaverilla. Ystävyys on sitä ettei riitele kavereiden kanssa. Liikuttavaa oli se, että ystävyydessä on kiva aikuisille, äidille ja isälle.

Entä millainen on hyvä ystävä? Ensimmäisen luokan oppilaiden ajatuksissa oli seuraavaa: ystävä on kiltti ja ystävä ottaa mukaan leikkeihin. Hyvä ystävä lohduttaa kun on paha mieli ja hyvä ystävä on avulias. 

Se, mitä toivoisi ihan vuoden jokaisena päivänä on, että meillä kaikilla olisi edes yksi ystävä, jonka kanssa voisimme jakaa elämämme iloja ja suruja. Koulussa kannustamme oppilaita toimimaan yhdessä ja niin, ettei kukaan jäisi yksin. 

Mediassa on paljon puhuttu siitä, että Suomessa elää valtavasti yksinäisiä aikuisia, joilla ei ole enää lähipiirissä jäljellä sukulaisia tai ystäviä. Heitä on etenkin ikääntyvässä väestössä. Tämän eteen tekee moni yhteiskunnallinen taho onneksi työtä, kuten Punaisen Ristin ystävätoiminta. 

Loppukevennyksenä vielä yksi tosi tärkeä ekaluokkalaisen ajatus: “Äiti lukee minulle kirjaa ja se tuntuu ystävyydeltä”. 

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!