Täytin sunnuntaina 68 vuotta, joten vietän kahden vuoden päästä seitsemänkymppisiäni. Merkkipäivän juhlavalmistelut ovat jo täydessä käynnissä. Murcian kuninkaallinen kasino on varattu, mutta ohjelmapuoli on vielä vaiheessa.

Alun perin olin palkkaamassa Popedaa pääesiintyjäksi, mutta jäin miettimään onko Popeda ilman Patea kuin kossuvissy ilman kossua. Käyn kesällä tsekkaamassa, miltä Popeda Olli Hermanilla kuulostaa ja teen sitten päätökseni.

Vuonna 1847 perustettu Murcian kuninkaallinen kasino (Real Casino de Murcia) ei ole nimestään huolimatta pelikasino, vaan ainutlaatuisesta arkkitehtuuristaan tunnettu nähtävyys ja kulttuurikeskus. Naisten huoneen seinät ovat täynnä suuria kultakehyksisiä peilejä, joista jopa Jennifer Lopezin kelpaisi tarkastella lähes täydellistä peppuaan.

Ruokalistalle olen valinnut Välimeren herkkuja. Juhla-aterian kruunaa julman näköinen syvänmeren kala merikrotti, joka huuhdellaan alas Jumillan alueen valkoviinillä. Olenhan joskus itsekin uinut syvissä vesissä.

Pääesiintyjään palatakseni, jos Popeda 2.0 kuulostaa jotenkin valjulta, soitan Söderholmin Miikalle ja pyydän Pojat Murciaan. Jos Miikalle ei käy, voin aina luottaa Pekkolan Tomppaan, joka voisi ottaa vaikka Faso Kanin mukaansa.

Kutsuvieraslistaa en ole vielä ehtinyt ajattelemaan. Täytyy katsoa sitten lähempänä, ketä on vielä elossa. Laamasen Jypän aion joka tapauksessa kutsua. Olemme syntyneet samana päivänä 18. helmikuuta 1956.

Minun ja Jypän kohdalla elää sitkeänä epäilys vauvojen vaihtumisesta synnytyslaitoksella. Eli minä olisinkin Jypä, ja Jypä olisi minä. Jypä on tästäkin syystä hyvä kutsua Murciaan. Olisin ainakin sataprosenttisella varmuudella paikalla omissa 70-vuotisjuhlissani.