Juoksuhiekka on viheliäinen elementti. Se näyttää tavalliselta hiekkakentältä, mutta kun siihen astuu, huomaa nopeasti, että sitä se ei ole. Jalat vajoavat hiekkaan ja jos pyristelet vastaan, sitä syvemmälle joudut. Hetkittäin on sellainen tunne, että hiekka-ansa imee sinut syliinsä kokonaan.

Tämä on tullut mieleen maamme julkisesta taloudesta. Ollaan kuin juoksuhiekassa. Mitä enemmän pyrit siitä irti perinteisin keinoin, sitä syvemmälle velkaantumisen suohon joudut. Näin on menty liian monta vuotta ja liian monen hallituksen aikana.

Pelastautuminen juoksuhiekasta ei onnistu seisovin jaloin. On käytävä makuulle, mieluimmin selälleen. Selälleen siksi, että kasvot pysyvät näin varmimmin pois hiekasta. Sitten hivuttaudutaan vähitellen pois vaara-alueelta kuin selkää uiden. Pelastautumiseksi tarvitaan luovuutta, rauhallisuutta ja rohkeutta.

Suomen julkisen talouden surkeasta tilasta ei ole epäselvyyttä. Se tiedetään eduskunnassa, hallituksessa ja myös työmarkkinajärjestöissä. Maamme talouden velkaantumisen kierteestä huolensa ovat ilmaisseet myös Euroopan keskuspankin asiantuntijat. Jokaisen tulisi ymmärtää, että kierre on katkaistava.

Ennen eduskuntavaaleja silloiset oppositiopuolueet kertoivat, että julkisen talouden tervehdyttäminen olisi niiden päätavoite, jos ne vaalit voittavat. Ja voittivathan ne.

Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi ja Sanna Marinin johtaman hallituskoalition kannatus romahti. Kansan vastaus oli hyvin selvä. Entinen meno ei voi jatkua. Oli saatava aikaan radikaali muutos, eikä se tapahdu rahaa jakamalla eikä laastareita ”vuotokohtiin” liimaamalla.

Uuden hallituksen muodostaminen ei ollut helppo rasti. Neuvottelut kestivät kauan ja niiden aikana tuntui, että ainoa asia, mikä neuvottelijoita yhdisti, oli pyrkimys maan talouden tervehdyttämiseen.

Itse ajattelin, että niihin talkoisiin olisi saatu mukaan myös keskustapuolue. Saarikkoa ei vastuunkanto ja todellisiin tervehdyttämistoimiin ryhtyminen kuitenkaan kiinnostanut.

Petteri Orpon hallituksen tie on ollut kivinen, mitä ei voi pitää yllätyksenä. Iso julkinen velka on kuin käen poikanen pikkulinnun pesässä. Sen hoitaminen maksaa ja vaatii lisävelan ottoa. Raskaaksi rakennetun sote-uudistuksen kustannuksetkin ovat yllättäneet.

Toiveet kustannusten kasvun hidastumisesta ja hoitojonojen lyhentymisestä ovat jääneet haaveeksi.

Hallituksen rakenteelliset uudistusehdotukset mm. työmarkkinoita koskien saivat taasen ay-liikkeen mittavien poliittisten lakkojen tielle. Riski sille, että vajoamme entistä syvemmälle juoksuhiekkaan, on suuri.

Ilman isoja uudistuksia emme selviä. Uudistusten valmistelusta vastaa perustuslain mukaan eduskunnan luottamukseen nojaava hallitus.

Sen tulee kuulla luonnollisesti asiantuntijoita ja eri intressiryhmiä, mutta se ei tee uudistuksia etupiirien ehdoilla. Lopulliset päätökset lainsäädännöstä ja taloudesta tekee eduskunta.

Näin toimii demokratia.