Viime vuoden keväällä Haminassa viritelty koulumummi ja -vaaritoiminta on päässyt hyvään vauhtiin. Toimintaa on jo kahdeksassa koulussa: Aseman, Husulan, Kirkkojärven, Pappilansalmen, Poitsilan, Pyhällön, Uuden-Summan ja Vehkalahden kouluissa.

– Neuvottomaan kaivataan vielä omaa vaaria tai mummoa, tai vaikkapa molempia. Toiveenamme on aina, että henkilö löytyy koulun lähialueelta, toteaa Jarkko Lappeteläinen, joka on koulujen työtä tukevan toiminnan yhteyshenkilö Haminassa.

Taustalla on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piiri ja sen Lukumummi ja -vaaritoiminta. Käytännössä läsnäolo koulussa on paljon muutakin. 

– Vapaaehtoiset mummit ja vaarit lukevat muun muassa koulussa yhdessä lasten kanssa kahden kesken tai pienissä ryhmissä. Luontevinta lapselle on olla kahdestaan. Jännitys ja ujous ovat poissa, kun lähellä ei ole muita lapsia. Jos lapsella on haasteita lukemaan oppimisen tai luetun ymmärtämisen kanssa, vahvistaa kiireetön lukuhetki pienen lukijan itsetuntoa ja rohkaisee harjoittelemaan. Kuitenkin se paras ihminen lapselle on kiireetön ja rakastava oma vanhempi. Rohkaisen kaikkia vanhempia olemaan lastaan lähellä ja lukemaan hänelle satuja ja tarinoita, painottaa Lappeteläinen lämpimästi.

– Koulussa olemme ei-ammattilaisina ja ulkopuolisina. Emme ole apuopettajia tai koulunkäynninohjaajia. Olemme vapaaehtoisina tukemassa koulun toimintaa ja lapsia, sanoo Paavo Rönkkö, Pappilansalmen kouluvaari.

– Lapsille olen Paavo Pesusieni. Sain lempinimen heti ensimmäisenä kouluvaari-päivänäni. Lapset ovat avoimia ja ottavat helposti kontaktia. Aikuisen kaipuu on niin suuri näillä pienillä, kaikilla ei ole isovanhempia tai he asuvat kaukana.

– Koulumummo ja -vaari tulee koululle koulun toivomuksesta. Yhdessä rehtorin ja opettajien kanssa sovitaan pelisäännöt ja suunnitellaan, missä kaikessa voimme olla mukana, Lappeteläinen kertoo.

Useimmat koulumummot ja -vaarit käyvät tapaamassa lapsia kerran viikossa. Jokainen osallistuu oman elämäntilanteensa mukaan.

– Jokaisella koululla on siitä omat ajatuksensa ja sen mukaan mennään. Jokainen mummo ja vaari tuo mukanaan oman persoonansa ja elämänkokemuksensa. Esimerkiksi eräs kouluvaari on tehnyt työuransa maailman merillä. Hän on oman kokemuksensa kautta avannut lapsille sitä maailmaa. Joku toinen on kätevä nikkarin hommissa, ja hän on mielellään oppilaiden tukena teknisissä käsitöissä.

Päivi Väkevä aloitti vuodenvaihteessa Vehkalahden koulun mummina. Hän tekee mielellään nimenomaan lukumummin työtä.

– Olen iloisesti yllättynyt, miten hyvin kaikki ovat koululla ottaneet minut vastaan. Luen yhdessä lapsen kanssa, noin 20 minuuttia kerralla. Luen itse, ja lapsi lukee, ja keskustelemme luetusta. Kiitän aina lasta yhteisestä tuokiostamme.

Kiittäminen on Päivin mielestä tärkeää; se osoittaa lapselle, että aikuinen arvostaa yhdessäoloa ja sitä että lapsi yrittää.

Koulumummot ja -vaarit eivät ole omillaan vapaaehtoistehtävässään. Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestää vertaistapaamisia ja virkistystä.

– Kokoonnumme omalla Haminan porukallamme pari kertaa vuodessa jakamaan kokemuksia ja virkistäytymään, Jarkko Lappeteläinen kertoo.

– Otamme toiminnasta kiinnostuneita avosylin vastaan. Mukaan pääsee ottamalla minuun yhteyttä, tavataan ja jutellaan.