Jätän potilaan Haminan terveysaseman ovelle, ajan auton alamäen vinoparkkiin ja menen perässä. Yritän pumpata ovensuussa olevasta vanhanmallisesta vipukäyttöisestä käsihuuhdeannostelijasta nestettä, mutta pussi on tyhjä. Potilas istuu CD-aulassa. Mietin, onko terveysasemalla jossain myös vinyyliaula.

Katson epäuskoisena käytävän kelloa, joka näyttää aikaa 13.40. Kysyn kännykkää tuijottavalta potilaalta ”Paljon kello on?” ”Viittä vaille kaksitoista”, hän vastaa.

Minua janottaa. Kävelen käytävän ja sisääntuloaulan halki vesiautomaatille. Automaattiin on kiinnitetty valkea paperilappu, johon on kirjoitettu vihreällä tussilla RIKKI. Ajattelen ostaa kahviosta pullovettä, mutta annan olla.

Kun palaan takaisin CD-aulaan, potilas on päässyt vastaanotolle. Kävelen ulko-ovensuuhun odottamaan. Sisään tulevat ihmiset pumppaavat kuivaa käsihuuhdeannostelijaa hölmistynyt ilme kasvoillaan.

Istun psykologin oven viereen. Ammattinimikkeen ja nimen yläpuolelle on teipattu A5-kokoinen värillinen moniste, jossa on aurinkoinen järvi- tai merimaisema. Kuvan yläpuolella on sininen Hurmaava Hamina -logo vihreällä pohjalla. Auringossa liplattavan veden päällä lukee valkoisin kirjaimin TERVEYSKESKUSPSYKOLOGIN PALVELUT.

Muistelen, että Haminan kaupunki luopui Hurmaava Hamina -sloganista kymmenisen vuotta sitten. Eikä kaupunki ole hallinnoinut sosiaali- ja terveyspalveluja vuoden 2019 jälkeen. Minulle tulee mieleen sairaalamuseo, jossa aika on pysähtynyt torstaina 8. toukokuuta 2014 kello 13.40.

Potilas tulee vastaanottohuoneesta. ”Voidaanko mennä?” kysyn. ”Voidaan”, hän vastaa.

Poistumme auringonpaisteeseen minuakin iäkkäämmän pariskunnan rynkyttäessä vuoron perään tyhjää annostelijaa kuin risaa yksikätistä rosvoa.