Tasan kaksi vuotta sitten Ukrainan sotaa Haminaan paennut Antonina Taranyuk on ehtinyt kotiutua kaupunkiin niin hyvin, että halusi maalata sen ainutlaatuisesta keskustasta kaksiosaisen öljyvärityön eli diptyykin.
– Raatihuone on kuin aurinko, josta kadut lähtevät säteinä, hän sanoo. Suurikokoinen teos on yleisön nähtävillä Haminan pääkirjastossa ensi perjantaista alkaen.
42-vuotiaasta Antoninasta on tullut nopeasti yksi Haminan ukrainalaisen yhteisön voimahahmoista. Hän työllisti itsensä melko pian tulonsa jälkeen perustamalla kauneussalongin. Vapaa-ajallaan hän maalaa tauluja ja auttaa muita ukrainalaisia.
Haminaan asettumisessa Antoninaa, hänen 9-vuotiasta tytärtään ja monia muitakin ukrainalaisia on auttanut Haminassa ja Parikkalassa toimiva Elävä Toivo -niminen uskonnollinen yhteisö.
– Aloimme heti käydä Kulmakivessä ja saimme sen kautta ystäviä, Antonina kertoo.
Ukrainan sota hajotti Antoninan perheen. Hänen vanhempansa ja 20-vuotias poikansa pakenivat Espanjaan, Antonina tyttärineen Suomeen ja tyttären isä joutui rintamalle.
– Tulimme Suomeen siksi, että olin kuullut maan korkeasta koulutustasosta. Halusin tyttärelleni mahdollisuuden kunnon koulutukseen, sanoo Antonina. Kiovassa tytär näki jatkuvasti painajaisia ohjusiskuista.
– Täällä tytär tanssii, maalaa, luistelee, pelaa jalkapalloa ja osaa jo paremmin suomea kuin minä, luettelee Antonina.
Antonina tietää, että Suomeen kotiutumisen ehto on suomen kielen taito. Hän itse opiskelee kieltä koko ajan ja harmittelee sitä, että kaikki Haminaan tulleet ukrainalaiset eivät ole mahtuneet opetusryhmiin.
Noin 540 Haminaan tulleesta Ukrainan pakolaisesta 170 on jäänyt kaupunkiin. Vain harva heistä on löytänyt työtä, mutta muuta tekemistä kylläkin.
– Kaikilla tuntuu olevan todella paljon harrastuksia, Antonina kertoo. Hän tuntee kuitenkin suurta huolta vanhuksista, joiden sopeutuminen vieraaseen ympäristöön on vaikeinta.
– Toivoisin, että meille löytyisi jokin paikka, jossa voisimme kokoontua ja pitää yllä ukrainalaista kulttuuria esimerkiksi laulamalla. Keskusteluja on käyty mm. Kumppanuustalo Hilman tilojen käytöstä, Antonina sanoo.
Haminan ukrainalaisyhteisö voi lähiaikoina kasvaa. Antonina saa jatkuvasti tietoja sotatilanteesta entiseltä mieheltään. Niiden perusteella erityisesti Harkovan seudulta on lähdössä lisää pakolaisia, todennäköisesti heitä tulee myös Suomeen.
– Minulla itsellänikään ei ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta, sopeutua elämään Suomessa ja rakentaa elämäni tänne. Onneksi voin tehdä täällä omaa työtäni ja saan sen kautta sosiaalisia yhteyksiä, sanoo Antonina. Haminasta pois muuttamista hän ei edes harkitse.
– Hamina on juuri sitä, mitä haluan, rauhallinen, hiljainen, turvallinen. Osa sopeutumisprosessia oli juuri Haminan keskustaa kuvaavan diptyykin maalaaminen. Siihen kului kokonainen vuosi.