Lainaanpa tähän alkuun heti omaa kirjoitustani sosiaalisesta mediasta: 

“Mitä mietin…no sitä, että rippijuhlavieraista tuskin kukaan viettää juhlia miun kirjoituspöydän laatikoissa, mutta koska välttelen ikkunoiden pesua, olen pitkän tovin siivoillut laatikoiden ja kaappien sisältöä. Hoh hoijaa!” 

Sain tilannepäivitykseeni paljon vertaistukea ja en ole asian kanssa yksin. Mikä kumma siinä onkaan, että joskus jokin asia ei vaan motivoi niin paljon, että sitä “ottaisi heti härkää sarvista kiinni”. Mieluummin keksii kaikenlaista veruketta, ettei vaan tarvitsisi aloittaa. 

Ja tuo minun sijaistoimintani eli laatikoiden ja kaappien siivous. On siinäkin kyllä urakka. Että tässä pitääkin tosiaan olla ihminen, joka inspiroituu erilaisista asioista…On nippeliä ja nappelia jos jonkinmoista. Kaikki ne ovat ajatuksella; josko näistä vaikka askartelisi jonkin kivan jutun. Ja tuon ja tuon voisi viedä töihin, oppilaat varmasti tykkäisivät. 

Yks kaks verukkeeksi kehitelty pikkujobi onkin melkoinen savotta. 

Meidän kodissa “asuu” monta kestokassillista inspiroituvan ihmisen tavaraa. Juhlien alla ne seilaavat piiloon vaikkapa autotalliin. (Tällaisen paljastuksen jälkeen varmaankin juhlavieraat kurkistavat laatikoiden ja kaappien lisäksi meidän autotalliin, heh…)

Juhlien jälkeen nämä inspiraatiokassit palautuvat takaisin sisälle – katsomaan, josko se inspiraatio iskisi. Ihan huvittaa – jos ei kiristäisi hermoja tämmöinen. Ja ihan itse aiheutettu seilaamisreaktio. Onneksi inspiraatiokassien sisältö myös hupenee askarteluihin, muuten tilanne olisi kestämätön. 

Opiskeluajoilta muistuu mieleen, että joskus tentin tai kirjallisen työn palauttamisen aikaan iskikin hurja siivousvimma. Muuten kyllä sai villakoirat viettää rattoisaa elämää opiskelijaboxissa…Onneksi tuolloin ei sijaistoiminta ottanut liiallista valtaa, vaan valmistuin ihan opintosuunnitelman mukaisessa aikataulussa. 

Kesäisin elämme juhlakautta, on talvea enemmin häitä ja rippijuhlia. Monissa kodeissa parhaillaankin valmistellaan kotia tai juhlapaikkaa suurta hetkeä varten. 

Kaiken tällaisen oman tohotuksen keskellä yritän muistuttaa itselleni, että tärkeintä rippijuhlissa on nuori ja paikalle tulevat läheiset – ei ne kiiltävät kaapit ja kirkkaat ikkunat. Nautitaan siis tahoillamme tulevista kesäisistä (juhla)tunnelmista leppoisasti!