Päiväkodin avustavaa henkilöstöä kutsutaan joskus halventavasti apukäsiksi. Ihan kuin heillä olisi pelkät kädet, eikä aivoja ollenkaan. Kaukaiselta saarelta tulee uutinen, joka mullistaa koko apukäsiajattelun.

Borneon viidakosta on nimittäin löydetty alkuasukasheimo, jonka jäsenillä on neljä kättä. Voisiko heitä rekrytoida Suomeen apukäsiksi päiväkoteihin, vanhusten hoivalaitoksiin ja vaikka mihin pakkaamoihin. Hommat sujuisivat puolta nopeammin, ja sairaaloiden hoitajamitoitusta olisi varaa kiristää entisestään. Pelastaisivatko borneolaiset apukädet jopa Suomen talouden?

Päiväkodissa neljä apukättä merkitsisi käytännössä sitä, että kun vaihdat kahdella kädellä kakkavaippaa, voit näpytellä samaan aikaan tietsikalla erityislapsen kuntoutussuunnitelmaa tai kirjoittaa seuraavan viikon viikko-ohjelmaa.

Kirjailijan työtä neljä kättä helpottaisi huomattavasti; romaani valmistuisi puolta nopeammin. HP:n matseissa ei tarvittaisi enää neljää makkaranmyyjää, vaan kaksi riittäisi. Nelikätinen pesäpalloilija olisi pelote vastustajalle hutunkeitossa. Varsinkin, jos kämmenet olisivat eripaksuisia. (Vai onko niin, että hutunkeitossa kättä ei saa vaihtaa?) 

Nyrkkeilijälle neljä kättä olisi siunaus. Samalla kun suojaat kasvojasi iskuilta, voit vetää vastustajaa pataan kahdella vapaalla kädellä. Rumpalille tuplakädet avaisivat aivan uuden maailman, puhumattakaan pianistista. Nelikätinen kitaristi voisi soittaa kaksikaulaisella kitaralla bassoa ja kitaraa samaan aikaan.

Ja mitä tekee nelikätinen rakastaja? Ei seiso tuplatumput suorina, vaan loihtii esileikistä kaksin verroin nautinnollisempaa. Eikä aivoja tarvita, kun ratsastetaan myrskytuulella.