HP:n tuorein miesten pesäpallomestaruus täyttää 50 vuotta. Kultaa oli 1974 pohjustamassa mies, jonka tärkeä panos on unohdettu kautta vuosikymmenien: Jarkko Pakkanen, 80.
Miehikkälän kasvatti Pakkanen debytoi HP:n SM-sarjajoukkueessa 1966. Hän oli jo lopettelemassa edustustasolla 1973. Pakkasella oli vastuullinen työ rautakauppa Teräksen Haminan johtajana.
Hän sai alkutalvesta 1974 yllätysvieraita firman konttorille Teollisuuskadulle.
– Toikan Manne ja Montosen Masa ilmestyivät sinne. He sanoivat, ettei ole ketään, joka rupeaisi vetämään HP:tä. He eivät saa porukkaa kasaan.
Mauno Toikka oli HP:n puheenjohtaja ja Martti ”Bond” Montonen joukkueenjohtaja.
Kaksikko pyysi Pakkasta HP:n talvikauden harjoituksien vetäjäksi ja pelinjohtajaksi kaudelle 1974.
Mies uskalsi tarttua haasteeseen, sillä hän oli varma, että joukkueen suurimpien tähtien Kari ”Limppu” Lindbergin. Raimo Pasasen ja Markku Raasun jatkaminen oli varmistettu. Pakkaselle ei itselleen tarjottu minkäänlaista taloudellista porkkanaa uudesta tehtävästä.
Pelaajilleen hän kehitti pinnarahasysteemin, jonka seuran johto hyväksyi.
Pakkanen sai potkua HP:n talvitreeneihin. Esimerkiksi Pasanen on myöhemmin kiitellyt, että Haminan talviharjoittelu oli nyt ensimmäisen kerran suunnitelmallista.
Jarkon pelinjohtajan ura loppui alkuunsa. Hänet tarvittiin pelaajana HP:n kokoonpanoon. Edellisen kauden joukkueesta tuulennopea koppari Eero Hattari lähti Ruotsiin ja lupaava ykkösvahti Markku Koso oli joutunut lopettamaan uransa työtapaturman vuoksi.
Kaiken kukkuraksi Pakkanen aloitti toukokuun alussa Teräksen johtajana Savonlinnassa. Hän kävi sieltä käsin pelaamassa matsit, mutta treeneihin mies ei ehtinyt.
– Lähdin arkiotteluihin suoraan töistä, kävin pesemässä naaman meressä ja sitten kentälle.
Mitään korvauksia matkakuluista HP ei rautakaupan johtajalle tarjonnut. Rahaa olisi ollut varmasti ollut kassassa, sillä kauden kotiottelujen yleisökeskiarvo oli 2 395 maksanutta katsojaa.
Aarre Huovila tarttui pelinjohtajan viuhkaan. Sarja alkoi 1-11-kotitappiolla Seinäjoelle. Turpiin tuli myös Ulvilassa.
Sitten juna alkoi jyskyttää vastustamattomasti. HP kaatoi Vimpelin Vallikentällä ja pelasi sen jälkeen peräti 12 tappiotonta ottelua putkeen.
Imatra tuli toiseksi viimeisellä kierroksella 25. elokuuta Vallikentälle. HP löi ukkosen jyristessä IPV:n 8-2 4 000 katsojan edessä. Kun pahin kilpailija Oulu hävisi kotonaan Seinäjoelle, oranssipaitojen seitsemäs suomenmestaruus oli varma.
– Olimme sopineet yhden perusasian Limpun kanssa. Ei ruveta näpäyttelemään vaihtolyöntejä, vaan vedetään lähimmästä miehestä laaka yli, Pakkanen, 80, muistelee.
Sateisena kesänä päätös osoittautui odotettuakin siunauksellisemmaksi, kun pomppu ei noussut pehmeiltä kentiltä.
Lappeenrannassa jo pitkään asunut Pakkanen muistuttaa myös Lindbergin ja Pasasen ansioista HP:n sisäpelitaktiikan taustalla.
– He vetivät sitä hommaa. Aatsa oli periaatteessa merkinnäyttäjä ja pelinjohtaja, joka teki etukäteistyötä.
HP:lle mestaruuden toivat: Markku Raasu, 26, lukkari, Risto Kivelä, 31, ykkösvahti, Matti Toikka, 23, sieppari, Raimo Pasanen, 28, kakkosvahti, Kari Lindberg, 30, kakkospolttaja, Hannu Montonen, 23, kolmospolttaja, Jukka Parikka, 21, kolmosvahti, Jarkko Pakkanen, 30, kakkoskoppari, Ilkka Porras, 30 kolmoskoppari, Lassi Forsell, 20, vaihtopelaaja ja Olli Leino, 22, vaihtopelaaja.
Kivelä, Toikka, Lindberg ja Porras ovat jo edesmenneitä.
