Tänä syksynä näyttää olevan mahtava omenasato. Myös marjoja ja sieniä on tarjolla metsien täydeltä. Niiden myötä tutuksi tulee oheistuotteena omenamadot, vattumadot ja kaikenlaiset öttömönkiäiset, jotka viihtyvät sienissä.

Seuraava on niin tuttua: poimit omenapuun alta ison kauniin valkeakuulaan ja ensimmäisenä kun käännät omppua, sinua tervehtii omenaa nakertava toukka. Pah! 

Tai elämäsi kanttarellilöydöstä puolet onkin jo matojen ruokana…. Aina madot ja toukat ei näy päällepäin vaan lymyilevät sienen sisuksissa. Bon appetit vaan! 

Itse pidän omenoista, vadelmista ja sienistä, mutta niitä popsivista toukista en niinkään välitä. 

Lukutoukista sen sijaan pidän erityisen kovasti. Oikeastaan yksi osa ammattiani on kasvattaa niitä. Olen ollut sellainen joskus itsekin. Teininä rouskuttelin ihan ahmimiseen saakka…

Silloin tutuksi tulivat Enid Blytonin Viisikko-sarja sekä Salaisuuksien saari -sarja. Unohtamatta Carolyn Keenen Neiti Etsivä -sarjaa ja kotimaisia Anni Polvan Tiina-kirjoja. Nämä tulivat ensimmäisinä mieleen 80-luvulla lapsuutta ja nuoruutta eläneelle. 

Syksyn tullen koulujen alettua on lukutoukkakanta jälleen kasvussa. Lukutoukkien oikein toivotaan ryhtyvän toimeen (toisin kuin omenamatojen). Lukutoukaksi kehittyminen on tosin pitkällisen työn tulos.

Aluksi lukutoukan tulee oppia kirjojen rouskuttamisen tekniikka. Tekniikan opetteluun saattaa kulua aikaa ja lukutoukka saattaa tarvita apua ja tukea. Kun lukutoukka oppii tekniikan, on seuraavaksi heräteltävä motivaatio kirjojen rouskuttamiseen.

Mikäli lukutoukka pääsee käymään kirjastossa tai kirjastoautossa, hänelle aukeaa uusi maailma valtavan rouskutettavan kirjamäärän suhteen. 

Omasta lapsuudestani muistan, kuinka mahtavaa oli kun kotikylälle perustettiin kirjasto. Kirjaston nimikin oli ihan mahtava; Neuvottoman kirjasto. Jos ei sieltä olisi löytynyt tietoa ja neuvoa asiaan kuin asiaan, niin mistä sitten? 

Pikaisella silmäyksellä en löytänyt tietoa, kuinka pitkään kotikylällä oli oma kirjasto. Nyt kylällä käy kirjastoauto ja sekin on oikea aarre! 

Oikein käytettynä ja kohdeltuna kirjastot on meille kaikille upea kaupungin ylläpitämä palvelu. Pidetäänhän siis kiinni siitä, että kaikki kasvavat lukutoukat pääsevät osallisiksi näistä aarreaitoista. 

p.s. Meistä jokainen voi olla lukutoukka. Lukutoukka on määritelty henkilöksi joka lukee paljon. Itse koen sen positiivisesti “virittyneenä” terminä.