Kymenlaaksossa on vapaaehtoisen pelastuspalvelun, eli Vapepan listoilla tällä hetkellä noin 500 ihmisen nimet. Näistä, viranomaisia muun muassa kadonneiden henkilöiden etsimisessä auttavista vapaaehtoisista 65 toimii Vapepan Haminan seudun paikallistoimikunnan (Hamina, Virolahti ja Miehikkälä) alueella. Enemmänkin heitä voisi olla. 

– Kaikenlaiset osaajat ovat tervetulleita kuten suunnistajat, ratsastajat, melojat, palokuntanaiset, kyläyhdistykset ja niin edelleen. Melkein kaikilla järjestöillä on jotain annettavaa Vapepa-toimintaan, sanoo Vapepan Kymenlaakson maakuntatoiminnan puheenjohtaja Jouni Tykkä. 

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on yli 50 järjestön ja muun yhteistyötahon verkosto. Viime lauantaina monen järjestön paikalliset toimijat esittäytyivät Vapepan maakunnallisessa 60-vuotisjuhlatapahtumassa Tervasaarella. Yhteinen viesti kuului, että jokainen löytää varmasti toiminnasta oman tapansa auttaa kanssaihmisiään. 

– Ei tarvitse tehdä ihmetekoja, vaan tässä saa tuoda oman harrastuksensa muiden hyödyksi, kertoi toiminnassa vajaat 30 vuotta mukana ollut Esa Harjula. Hänen oma harrastuksensa liittyy viestintävälineisiin, ja niitä tarvitaan monenlaisissa Vapepa-tehtävissä.

Harjulan mukaan tositilanteissa haasteena ovat monesti erilaiset olosuhteet. Siinäkin auttaa paljon se, että Vapepassa on mukana monenlaisia osaajia. He tuovat mukanaan monenlaista kalustoa isoista moottoriajoneuvoista aina käteviin käsipuhelimiin. 

Tervasaarella oli mukana useita pelastuskoiria maakunnassa kouluttavia yhdistyksiä. Vaikka viranomaisilla onkin nykyään dronekalustoa auttamassa kadonneiden henkilöiden etsinnöissä, on pelastuskoiran tarkka hajuaisti monesti hyvä apu esimerkiksi peitteisessä metsämaastossa. 

– Ahneus makupaloille on hyvä piirre pelastustehtäviin koulutettavalle koiralle, kertoi pitkään Vapepa-toiminnassa mukana ollut Jari Skriko Kymenlaakson Etsintäkoirista. 

– Silloin sitä on helppo kouluttaa. Hyvä koira on myös sosiaalinen ja ystävällinen, mutta kova metsästysvietti ei välttämättä ole hyvä asia.

Etsintätehtävällä voidaan tarvita etsijäkoiraa säällä kuin säällä. Niinpä koirien ja niiden ohjaajien on harjoiteltava taitojaan kaikenlaisissa olosuhteissa. Harrastukseen on oltava valmis uhraamaan aikaansa: Kymenlaakson Etsintäkoirissakin harjoituksia pidetään parhaimmillaan kolmesti viikossa.