Olen satunnaisesti innostunut seuraamaan youtubekanavilta erilaisia neuleaiheisia blogeja. Niissä alan harrastajat esittelevät tekemiään keskeneräisiä ja valmiita töitä tai tulevia suunnitelmiaan. Käsityöt elää nousukautta. 

Ennen omaa innostustani aiheesta en ollut esim. kuullutkaan, että on olemassa neulefestareita. Mutta kyllä vaan, niitä on paljon ympäri Suomea. 

Oma jälkikasvuni ihmettelee, että onkos tuossa mitään järkeä? Istua nyt sohvalla neulomassa ja katsoa telkkarista samalla kun joku toinen neuloo ja kertoo siitä samalla neuloessaan.

Yllätys: se on rentouttavaa! Neulominen ja neulekanavan seuraaminen onnistuu samanaikaisesti, mutta monessa muussa harrastuksessa moinen ei oikein onnistuisi… 

Neulomisharrastuksen myötä tuli tutuksi myös termi fomo (fear of missing out) eli pelko, että jää jostakin paitsi. Eräs neuloja pohti, että tuleeko muille kuin hänelle fomo-tuntemuksia jos ei pääsekään neulefestareille, joita koko neuleyhteisö hehkuttaa. 

Termi jäi kummittelemaan mieleeni. Jäin pohtimaan, että tuo ulkopuoliseksi jäämisen pelko on varmasti melko yleistä. Itselläni sitä oli nuorempana. Silloin kaikkeen, johon olisi mukaan halunnut, ei edes ollut mahdollisuutta osallistua.

Nykyään voin jo jättää ihan hyvällä omallatunnolla melko monet tapahtumat väliin ilman, että asiasta saisin ahdistusta tai huonoa omaatuntoa. 

Nykyään haaveilen välillä jopa jomosta. 

Ja ei, en haaveile siitä, että joka paikkaa jomottaisi. (Sitäkin nimittäin on jo havaittavissa aamulla herätessä…)

Jomo on fomon vastakohta. Hmm, nämähän kuulostaa jo ihan nuorisoslangilta. Sanat taitavat kuitenkin olla käytössä tämmöisillä keski-iän ylittäneilläkin taapertajilla. Tosin jomo-termin opin itsekin ihan vastikään.

Jomo (joy of missing out) tarkoittaa, että “ollaan vähemmän huolissaan sosiaalisesta mediasta ja muiden ihmisten tapahtumista”, eräänlaisesta “digitaalisesta vieroituksesta”. Vaikea yhtälö toteuttaa tuo jomo tällaiselle melko sosiaaliselle ja uteliaalle yksilölle.

On vaan tosiasia, että välillä sosiaalinen media aiheuttaa informaatioähkyn. Olisi ihan hyvä olla muutama viikko tai kuukausi ilman somea. 

Helppoa, sanoo heti moni. Mutta someen tottuneelle se ei vaan ole. Nykyään kaikki tapahtumat ja informaation niistä näkee ensimmäisenä sosiaalisesta mediasta. Myös ystävien ja tuttavien kuulumiset näkee nopeasti ja melkeinpä reaaliajassa somesta. Ennen vanhaan lähdettiin kylään. Nyt selataan puhelinta. 

Sosiaalinen media aiheuttanee monille fomoa. Ja sitten sitä haikailee jo jomoa. Välillä onkin ikävä lapsuuden kyläilykulttuuria. Jospa se vielä heräisi uuteen nousuun kuten käsityökulttuuri.