Opin lukemaan Mäntlahden kansakoulun ulkohuussissa vuonna 1964, jossa vessapaperin virkaa toimittivat eiliset Kymen Sanomat. Aapisesta tavasin, että taivaalla loistaa ”AU-RIN-KO”, mutta Kymen Sanomista luin, että ”Kuun kamaraa selvitettiin kuumeisesti: amerikkalainen avaruusalus Ranger 6 laskeutui kohtuullisen tarkasti Kuun pinnalle”. Saman päivän lehdestä sain tietää, että ”Kenraalimajuri Nguyễn Khánh kaappasi vallan Dương Văn Minhiltä Etelä-Vietnamissa”.

Onneksi opin lukemaan, ennen kuin Kymen Sanomat korvattiin kovalla, kiiltävällä vessapaperilla, jolla oli mahdotonta saada pyllyä puhtaaksi. Päinvastoin kakka vain levisi yltympäri pakaroita. Kovassa pakkasessahan siitä ei ollut mitään haittaa, mutta kun jäätynyt uloste alkoi oppitunnin aikana sulaa pöksyissä, navetan haju voitti musteen tuoksun.

Myös small talkin saloihin perehdyin kansakoulun ulkohuussissa. Neljän reiän puuceessä oli aika vaivautunut tunnelma, jos kukaan ei puhunut mitään erikoislähetystä odotellessa. Siinä sitä sitten opittiin kertomaan näitä paskoja juttuja, joita minä edelleen pakinoissani toistelen. Mäntlahden kansakoulun ulkohuussi teki minusta tarinankertojan ja coctailkutsujen sujuvasanaisen seurustelu-upseerin.

Mäntlahden kansakoulua ei enää ole, eikä ole huussiakaan. Mutta aina ohi ajaessani kiitän Jumalaa ja Vehkalahden kuntaa nelireikäisestä korkeakoulusta, jossa opin enemmän kuin Helsingin ja Joensuun yliopistoissa yhteensä.