Olen puuveneveistäjän poika. Summan kylä on tunnettu veneveistäjistään. Summalainen on puuveneitä harrastavien keskuudessa yksi arvostetuimmista brändeistä. Olen ylpeä juuristani. Muutaman kerran sukutaustani on noussut esille hyvinkin yllättävissä tilanteissa.

Yksi mieliinpainuvimmista sattui 1990-luvun puolessa välissä merellä Helsingin ja Tammisaaren saariston välillä. Olin viemässä silloista Viron presidenttiä perheineen ja turvamiehineen isohkolla moottoriveneellä kesälomakohteeseensa Suomenlahden saaristoon.

Matkan aikana presidentti Lennart Meri alkoi hiljaisella ja vakaalla äänellään pohtia telealan ja minun sukutaustani välistä yhteyttä. Hän totesi, kun se HPY, jossa siis olin töissä, rakentaa nykyisin verkkoja viestien ja kulttuurin siirtymiseksi paikasta toiseen, summalaiset veneveistäjät ovat valmistaneet vuosisatojen ajan veneitä ja laivojakin samassa tarkoituksessa.

Hänen mielestään veneillä on ollut historian saatossa suuri merkitys maailman avautumiselle ja ihmisten välisen kanssakäymisen lisääntymiselle. Kävi siis ilmi, että ennen tuota muutaman tunnin merimatkaamme Lennart Meri oli selvittänyt suomalaisen isäntänsä taustat sukujuuria myöten.

Lennart Meri oli viisas mies, minkä saatoin tuolloin alkaneen ystävyyden aikana moneen kertaan myöhemminkin todeta. 

Meri on minulle ollut tärkeä myös elementtinä läpi elämäni ajan. Lapsena, niinä viikkoina, kun timotei heilimöi, kärsin voimakkaista heinänuhan oireista. Niihin auttoi jo pelkästään se, että menimme Summanjoen suulla oleviin saariin, Helsingsaareen tai vähän ulommaksi, ihan omaan Pikku-Varvioon. Siellä siitepölyä oli vähemmän, jos ollenkaan, ja muutoinkin siellä oli helpompi hengittää.

Liekö näistä syistä innostuin teini-ikäisenä myös purjehtimaan, josta tulikin sitten kymmenien vuosien aikainen rakas harrastus.

Mereen liittyy minun sielunmaisemassani myös yksi ominaisuus, jota järvillä ei ole. Merellä ei ole takarajaa. Kun irrotat köydet, voit jatkaa vaikkapa maailman ympäri, jos niin haluat. Kyse on vapauden tunteesta, ei laisinkaan siitä, että halajaisin maailmanympäripurjehduksen perään.

Järvielämään liittyy minun ajatuksissani aina ahdistuksen tunne. Aivan kuin olisin suljetussa aitauksessa. Tällaisia me olemme. Kaikki erilaisia ja kukaan ei ole ajatuksineen toistaan parempi eikä huonompi.

Kun nykyisin kävelen talvikodistamme runsaat pari kilometriä meren rannalle, tuo vapauden tunne on entistäkin konkreettisempi. Eteen aukeaa laaja ulappa, turkoosi meri, jonka takana vastaan tuleva ensimmäinen ranta onkin jo Afrikan mannerta.

Sen verran vielä Lennart Merestä. Hänhän kävi pitämässä esitelmän Haminan ja Vehkalahden yhdistymisen juhlassa vuonna 2003. Tuolloin hän pohdiskeli Haminan seudun ja itäisen Viron yhteistyömahdollisuuksilla mm. huviveneilyn saralla.

Hän toivoi, että sekä Suomen että Viron puolelle kehitettäisiin vetovoimaisia palveluja huviveneilijöille niin, että yhä useampi purjehtija ja moottoriveneilijä valitsisi kesälomapurjehduksensa kohteeksi itäisen Suomenlahden.

Tuo toivomus on ajankohtainen edelleen.