Eksyimme taannoin (tai oikeastaan menimme sinne ihan tarkoituksella, koska harrastamme kirppismatkoja) ystäväni kanssa Hegulin Kirppis ja Aarre-nimiseen liikkeeseen. Siellä oli Hegulilla myynnissä jos jonkinmoista uudempaa ja vanhempaa “aarretta”. 

Kotona reissu tuli puolisoni kanssa puheeksi, sillä liikkeen hauska nimi jäi mieleeni. Nimestä meillä tulikin kotona puheeksi eräs toinen Heguli. Myös tällä Hegulilla oli hallussan monenlaisia “aarteita”. Jaa, että kuka Heguli? 

Kysehän oli lapsuuden televisiomuistosta 80-luvulta eli ohjelmasta nimeltä Valehtelijoiden klubi.

Nuoremmille lukijoille tämä saattaa kuulostaa heprealta, joten avaanpa asiaa hiukan. Valehtelijoiden klubin isäntänä toimi Helge Herala eli Heguli. Heguli esitteli erikoisia esineitä ja mukana olevien näyttelijöiden tuli keksiä esineen käyttötarkoitukselle selitys. Vain yksi selityksistä oli oikea ja mukana olleen “oikean” kilpailijan tuli arvata, kuka klubilaisista puhui totta. 

Tämä ohjelma tuli sittemmin koulussa mieleeni, kun esittelin oppilaille kuvia lankapuhelimesta, jollainen meillä oli käytössä kotona minun lapsuudessani. Kerroin myös, kuinka sitä käytettiin. Puhelin sijaitsi kotona keskeisellä paikalla siksi, että sen pirinä kuuluisi mahdollisimman laajalti.

Usein puhelimelle oli hankittu oma puhelinpöytä. Sitten kun puhelin pirisi, siihen vastasi se kuka ehti tai viitsi. Muistan vieläkin kun toitotin luuriin “Suntiolla, Mirva puhelimessa”! Myös kotimme puhelinnumero muistuu mieleen hyvin. Silloin muistin ulkomuistista myös kavereiden perheiden puhelinnumerot.

Nyt hädin tuskin muistan oman kännykkänumeroni, muiden perheenjäsenten numeroista puhumattakaan. 

Suurin osa 2. luokan oppilaista tunnisti vielä lankapuhelimen. Monilla sellainen on kuulemma mummolassa tai kotona leikkikaluna. 

Moni asia/esine on kehittynyt vuosikymmenien saatossa huimaa vauhtia. Minun lapsuudenkodistani löytyy navetan ullakolta paljon esineitä 1900-luvun alusta. Niiden käyttötarkoituksista nykylapsilla ei ehkä ole enää hajuakaan. Mutta mitkä esineet voisivat olla 1970-80-luvulta sopivia nykypäivän valehtelijoiden klubiin? 

Mielessäni on käynyt, että kouluissakin voisi pitää tuollaista leikkimielistä visailua tyyliin “tunnistatko esineen käyttötarkoituksen”… 

70-80-luvun esineitä voisivat olla korvalappustereot, c-kasetit, filmirullakamerat, vhs-kasetit, puhelinkortit (puhelinkoppi on valitettavasti hiukan liian iso esine), puhelinluettelo, piirtoheitin, kirjoituskone. Listani on vielä hiukan tynkä, joten ideoita otetaan vastaan…