Ruotsin hallitsija Birger Jaarli sääti 1200-luvulla rauhanlait, joihin kuuluivat kotirauha, naisrauha, käräjärauha ja kirkkorauha. Runsaat sata vuotta myöhemmin rauhan lakeihin sisällytettiin myös joulurauha.
Joulurauha julistetaan Turussa edelleen jouluaattona ja se kestää aina Nuutin päivään asti. Alun perin joulurauhan aikana tehdyistä rikoksista määrättiin kovennettu rangaistus.
Kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III vahvisti vuonna 1889 säätyvaltiopäivien ehdotuksesta rikoslain, joulurauhan julistamisella ei ole ollut enää oikeudellista merkitystä.
Maailman menoa arvioidessani, tulee mieleen, että joulurauhalla seuraamuksineen olisi kyllä nytkin käyttöä.
Sodat, yksinvaltiaiden hirmuteot omissa maissaan, heimokahakat, naisten oikeuksien polkemiset ja siirtotyövoiman lähes orjuuden kaltaiset kohtelut täyttävät nykyisin päivittäiset uutislähetykset. Tuntuu aivan kuin demokraattinen maailma vain katselisi vierestä – aitiopaikalta. Keinoja, joilla näihin kauheuksiin voitaisiin järjellisellä tavalla ja tuloksellisesti puuttua, ei tunnu löytyvän.
Ja, miten voisikaan, kun nämä yksinvaltaisesti johdetut maat viis veisaavat kansainvälisistä laeista ja sopimuksista.
Esimerkkinä Venäjä, joka liitti ensin oikeudetta Ukrainalle kuuluvan Krimin itseensä ja tunkeutui sitten lähes Kiovaan asti. Jo tätä ennen venäläiset taistelivat kapinallisten rinnalla Ukrainan eteläisissä maakunnissa maan laillista hallintoa vastaan.
Nyt Venäjän johto ilmoittaa, että se ei suostu rauhaan Ukrainan kanssa ennen kuin Ukraina luovuttaa sille toistaiseksi vain osittain Venäjän valtaamat maakunnat. Sen lisäksi Venäjä vaatii, että Ukraina ei saisi itse päättää, mihin porukkaan, mukaan lukien puolustusliitto Nato ja Euroopan Unioni, se haluaisi kuulua.
Puolan ja Ranskan johtajat ovat keskustelleet rauhanturvajoukkojen lähettämisestä Ukrainaan. Olen itse kysellyt Reimarinkin palstoilla, että missä ovat Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaajat ja kriisinhallintajoukot?
Aikoinaan ne olivat yksi kansainvälisen yhteisön keinoista rauhoittaa aseellisia konflikteja ja luoda edellytyksiä oikeudenmukaisen rauhan syntymiselle. Eihän rauha Ukrainassakaan saa syntyä Venäjän yksipuolisen sanelun pohjalta.
Urheilun sanotaan olevan yksi laajimmista rauhanliikkeistä maailmassa. Olen viime vuosikymmeninä alkanut kovastikin epäillä tuon kauniin ajatuksen todenperäisyyttä.
Muutama päivä sitten Kansainvälinen Jalkapalloliitto (FIFA) myönsi 2034 MM-kisat Saudi-Arabialle. Saudi-Arabiaa hallitseva perhe surmautti muutama vuosi sitten maan johtoa arvostelleen toimittaja Jamal Khashoggin.
Kuluvan vuoden aikana maassa on teloitettu useita satoja poliittisia vankeja. Naisilla ei ole maassa oikeuksia ja jo nyt Saudi-Arabiassa rakennetaan siirtotyövoiman selkänahalla tulevien jalkapallokisojen peliareenoita.
Kun vastaavat kisat olivat 2022 Qatarissa, stadionien rakennusprojekteissa menehtyi tuhansia orjuuden kaltaisissa oloissa työskennelleitä siirtotyöläisiä. Eihän tämä ole sitä urheilua, jollaisesta itse pidän ja haluan seurata.
Eikä tämä ole se maailma, jota lapsilleni ja lapsenlapsilleni toivon. Joulurauhalle – pidemmällekin – olisi kyllä nyt tilausta.