Telttatehtailijana ja kanta-aliupseerina Haminassa tunnettu Vilho Tahvanainen nostatti 53 vuotta sitten kirjallisen myrskyn opuksellaan, jossa hän väitti työskennelleensä 13 vuoden ajan Mannerheimin salaisena asiamiehenä. Toiminta oli jopa niin salaista, ettei siitä ole löydetty myöhemminkään minkäänlaisia dokumentteja.
Ympyräkaupungissa taisi mennä syksyllä 1971 aamukahvi monessa pöydässä väärään kurkkuun, kun lehdistä voitiin lukea uudesta kirjasta nimeltään Erikoistehtävä – Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945.
Kirjailija oli monille haminalaisille tuttu. Vääpeli Vilho Tahvanainen, joka oli 1950-luvulla toiminut RUK:ssa tilitysaliupseerina ja myöhemmin varusvaraston hoitajana.
1958 hän erosi armeijan palveluksessa ja rakennutti Teollisuuskadulle tehdashallin, jossa Tahvanaisen firma Paahtotuote Oy valmisti suojapeitteitä ja telttoja. Yritys ajautui yhdeksän vuotta myöhemmin konkurssiin ja Tahvanainen muutti Savoon.
Nyt saatiin kirjasta lukea hätkähdyttäviä tarinoita, kuinka valtiojohto olisi jo 1932 värvännyt Tahvanaisen eli 19-vuotiaan kielitaidottoman ilomantsilaisen metsurin Mannerheimin salaiseksi asiamieheksi pitämään itärajan yhteyttä aina Kremliin saakka.
Tahvanaisella olisi ollut käytössään huikeatehoinen radiovastaanotin-lähetin.
Kirjan mukaan Tahvanainen asioi suoraan ilman välikäsiä maamme korkeimman valtiojohdon kanssa ja oli kuin kotonaan Svinhufvudin Kotkanniemessä tai Mannerheimin yksityiskodissa Kaivopuistossa.
Kirja huipentuu tilanteeseen, jossa Tahvanainen menee ennen toukokuussa 1941 valkoisen lipun kanssa rajalle Värtsilässä vastaanottamaan Stalinin kirjallisen vahvistuksen siitä, että jos suomalaiset estävät saksalaisten pääsyn Pietariin ja Muurmannin radalle, Suomi saa palkaksi menettämänsä alueet ja Itä-Karjalan.
Asiantuntijat ampuivat Tahvanaisen kirjan tuoreeltaan alas. Sotahistorioitsija, everstiluutnantti Helge Seppälä leimasi teoksen Helsingin Sanomissa vakoilusaduksi.
Näyttöjä Tahvanaisen väitteiden tueksi ei ole löytynyt myöhemminkään, vaikka tapaukseen palataan myös hiljattain ilmestyneessä kirjassa Marskin kuriiri.
