Reimarin erikoisnumero on ilmestynyt 30.12.2024 poikkeuksellisesti vain verkossa. Jakelupäivien osuttua arkipyhään paperilehden jakelua ei ollut saatavilla. Käy lukemassa erikoisnumero, mukana lukijoiden vuoden 2024 kohokohtia!

Sisäinen hiihtäjä 

Jokaisella meistä lienee muistoja ja mielipiteitä hiihtämisestä. Ajatus siitä, että suomalaiset ovat hiihtokansaa, pysyy tiukassa. Toisaalta, tottahan se taitaa ollakin. Vitsaillaan, että suomalainen syntyy sukset jalassa. Siinäkin totta toinen puoli. Laduilla näkee paljon taaperoita. Pikkulapsilla hiihto tuntuisi tulevan selkäytimestä, sillä niin vaivattomalta se monilla näyttää. 

Hiihto on mitä parhain liikuntamuoto kaikenikäisille. Voi valita hiihtääkö sunnuntaihiihtoa tasaisessa maastossa vai kestävyysurheilua mäkisessä maastossa. 

Omat hiihtomuistot alkavat alakouluiästä 80-luvulta. Tuolloin tuli hiihdeltyä metsässä ja pelloilla pieniä latuja tehden. Se oli mukavaa. Koulussa oli ne perinteiset koko koulun hiihtokilpailut. Niistä jäi itselleni karvaita muistoja; sukset lipsuivat ja varusteet olivat “vähän sinne päin”. Oma sijoitus kilpailussa oli yleensä häntäpäässä. Jos ei muuta hyötyä ollut, niin ehkä se harmistus kasvatti luonnetta. Maalissa oli tarjolla kuumaa mehua ja se varmasti sai unohtamaan pahimman pettymyksen tunteen. 

Kuuma mehu ja pumpernikkeli ne kai siivittivät lapsuudessa hiihtoretkille Neuvottomasta Luoviin. Ne legendaariset vaaleanpunakuorrutteiset pumpernikkelit! Muistan monojen kopinan taukopaikan lattialla ja höyryävän kuuman mehun. Hiestä liimautuneen paidan selkää vasten. Ja jännityksen, vieläkö jaksaa hiihtää takaisin kotiin. 

Itse en ole hiihtämistä unhoittanut missään vaiheessa täysin, vaikka en ole lajin innokkain harrastaja nykyään. Olimmehan häämatkallakin hiihtelemässä Saariselällä vuonna kirves ja miekka. Oma jälkikasvu on lähipellolla opetettu hiihtämään, mutta oma harrastuneisuus on sittemmin kokenut inflaation. Hiihtovälineeni ovat kohta jo retroa (ne samat joilla hiihtelin siellä häämatkalla yli 20 vuotta sitten). 

Juttelin ystävän kanssa, että pitäisiköhän sitä panostaa tänä talvena ja hankkia uudet hiihtovälineet. Aloitella sellainen rauhallinen kunnonkohotus tasaisen maan laduilla. Tunnustettava on, että tätä välineiden hankkimista olen pohtinut jo ainakin viisi vuotta. Ja aina käy sama hupsista; hiihtokausi menikin jo. Siirtyi se sisäisen hiihtäjän esiinmarssi taas vuodella. Tai hetkinen! Onhan se täällä: istuu soffalla katsomassa Tour de Ski-kilpailuja. 

Kaikille lajin harrastajille voi tässä kohtaa vuotta toivoa sopivasti lunta, liukkaita latuja ja turvallisia hiihtokilometrejä. 

P.S. Taannoin nousi myrsky vesilasissa, kun Lapissa lomaillut Ronaldo oli mennyt ja toheloinut. Kävellyt nyt hiihtoladulla! Joten pitäkää sitä varoittavana esimerkkinä…

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus