Reimarin erikoisnumero on ilmestynyt 30.12.2024 poikkeuksellisesti vain verkossa. Jakelupäivien osuttua arkipyhään paperilehden jakelua ei ollut saatavilla. Käy lukemassa erikoisnumero, mukana lukijoiden vuoden 2024 kohokohtia!

Runoja ihmisestä ja maailmasta

Veli-Matti Värri
Uusia runoja
60 sivua
NTAMO, 2024

Aivan vuoden 2024 lopulla Ntamo-kustantamo julkaisi kymenlaaksolaisjuurisen kasvatusfilosofin Veli-Matti Värrin toisen runokokoelman nimeltä Uusia runoja. Kirjan kannen peittää haminalaissyntyisen kuvataiteilijan Hugo Simbergin teos Soinen lampi (1915).

Värrin kokoelma jatkaa ja syventää esikoiskokoelman teemaa ihminen maailmassa. Tämän uuden kokoelman runojen aiheita ovat esimerkiksi luontokato, ihmiseläin, maailma ihmisen jälkeen, yhteiskunnalliset epäkohdat, kuten ihmisten eriarvoisuus ja omistaminen, sekä sanat.

Värrin kokoelma jakautuu kolmeen osaan. Monissa ensimmäisen osan runoissa katsotaan ihmistä luonnon kautta. Tämä katse tekee tuoreita ja teräviä havaintoja, jotka puhuttelevat lukijaa.

Haipuvat jäljet, / kaksijalkainen tarpoi yli rämeen, uskoi / uusiin kesiin, poimii menneitä, / aina. / Puolukanvarvulla / käärmeennahka.

Toinen osa sisältää useita yhteiskunnallisesti kantaaottavia, lohduttomia runoja sodista, sotilaista ja hirmuvaltiaista, jotka ovat olleet tai ovat edelleen keskuudessamme. Sotarunot muistuttavat siitä, miten lähellä sotamme, ainakin ylisukupolvisesti, ovatkaan ja miten sotaisaa aikaa me nyt elämmekään.

Pikakiväärin paino selässä / eno raivasi, mylläsi / raatoi ikänsä / rauhaton / suri kännissä / jokaista syksyä / muuttolintujen ylilentoa, / kurkien huutoa toisesta maailmasta.

Teoksen kolmannessa osassa menneisyys, muistot, nykyisyys ja tuleva risteilevät rinnakkain, lomittain ja limittäin. Runon kokija katsoo taaksepäin.

–Veljille jäi kuusi huonetta kylmää / siskolle pala vierasta maata, / minulle tanssikengät, / keskikesänvalkeat.

Ja katsoo eteenpäin:

— Vain Marsin hämähäkit näkivät: / sinisestä planeetasta tulee Musta tähti.

Kokoelmasta huokuu syvä ja piinaava murhe maailmasta, ihmisestä ja ihmisen teoista.

…muutos? /valo? / toivo? /… on merkitty runoon ilmastonmuutos kysymysmerkein. Lukija jää pohtimaan, onko niitä enää olemassakaan, ja voiko niiden varaan vielä rakentaa. Runon puhuja uskaltaa kuitenkin edelleen toivoa:

Kun maa tukehtuu ihmispimeään, / ontot miehet juovat öljyä, / ahmivat sanoja, / asuvat vatsassaan, / huokuu rukous: / Tule, huhtikuu, takaisin, / riittäisi lapsen kokoinen valo.

Värrin runokieli on selkeää ja ilmavaa. Runot maalaavat mieleen kuvia kuin taideteoksia. Runot ovat ajatuksellisesti tuoreita. Yllättävät rinnastukset virkistävät samoin kriittiset äänenpainot tätä maailmaa kohtaan.

Värri on koonnut painokkaan, kantaaottavan ja moneen suuntaan aukeavan runokokoelman, joka antaa lukijalleen paljon ajateltavaa ja pohdittavaa. 

Lue lisää aiheesta:

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli