Popköörin The Sensational Power Pop Show Raittiustalossa 7.2.2025. Rooleissa Janne Ravi ja Katariina Myller. Stud Matthew -trio solistinaan Patrik Eriksson. Sparkling Honeys. Käsikirjoitus: Jalle Niemelä, Janne Ravi ja Katariina Myller. Ohjaus: Jalle Niemelä.
The Sensational Power Pop Show alkaa, siitä mihin Popköörin edellinen musiikkinäytelmä Radio Glam loppui. Ohjelmajohtaja Caarlo Männistö laitettiin Elon Muskin Teslan takapaksiin tarkoituksena upottaa hänet Suomenlahteen. Caarlo selviää kuitenkin hengissä ja päätyy valelääkäriksi Haminaan. Ja tietenkin Radio Glamin entinen tuottaja Peppi-Lotta Pitkänen saapuu hänen potilaakseen.
Peppi-Lotta toimii juontajana Iskelmäradiossa. Valelääkäri Caarlon diagnoosin mukaan Peppi-Lotta on sairastunut iskelmään ja siihen hän määrää hoidoksi voimapoppia.
Tällaisesta löyhästä juonikuviosta alkaa Power Pop Show, jonka tähtenä loistaa ruotsalainen rocklaulaja Patrik Eriksson. Caarlo ja Peppi-Lotta ovat jatkossa sivuosassa.
Musiikillisesti keskiössä on kova, mutta kuitenkin luvalla sanoen kakkosketjun rockbändi Cheap Trick. Mietinkin, ovatko tämän jenkkibändin biisit tuttuja suurelle yleisölle. Minuun ne kyllä upposivat.
Popköörin Rock-klassikkojen klassikoissa käytettiin prompteria, mikä häiritsi minua suunnattomasti. Patrik kantoi lavalle tabletin, josta luki laulujen sanat. Tämä avoin lunttaaminen on parempi ratkaisu, mutta jatkossa Popköörin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että solistit osaavat laulujen sanat ulkoa. Yleisö ei maksa karaokesta.
Konsertin koskettavin hetki koettiin, kun Patrik kertoi olevansa kotoisin Örebrosta, jossa tapahtui juuri kouluampuminen.
”We will never surrender (Emme koskaan antaudu)”, Eriksson spiikkasi ja esitti Cheap Trickin Surrenderin ja sai varmaan muutkin kuin minut liikuttumaan.
Janne Ravin Caarlo taas sai minut nauramaan spontaanisti. En ole kaksimielisten juttujen ystävä, koska pidän niitä halpana keinona yrittää viihdyttää yleisöä. Mutta nyt Jannen/Caarlon kertomina ne osuivat ja upposivat. Jopa Caarlon heitto ”jazz on perseestä” huvitti, koska tottahan se on.
Ravin, Niemelän ja Myllerin käsikirjoitus vilisi seksismiä. Huomasin nauravani ääneen, vaikka nykyään ei kai saisi. Pidin käsikirjoituksesta, vaikka draaman kaari puuttuikin.
Katariina Myller Peppi-Lottana sai laulettavakseen Sparksin vaativat hitit Here in Heaven ja Hasta Mañana, Monsieur. Katariina onnistui hyvin. Sparks ja samoin Sweet sekä myös Twisted Sister olivat hämmentävä valinta Power Pop Show´hun, koska ne eivät ole power pop -bändejä. Mutta mitä väliä, rock on rajaton riemu.
Tanssiryhmä Sparkling Honeys toi show´hun visuaalisuutta, kun Patrik tuijotti tablettiin. Epätasaisuus vaivaa tätä ryhmää. Hyvä lavapreesens kuitenkin kompensoi liikesarjojen yhtäaikaisuuden puutteita ja henkilökohtaisten tanssitaitojen eroja.
Stud Matthew -triossa soittivat Antti Järvinen (kitara), Jalle Niemelä (rummut) ja Jari Halonen (basso). Tässäkin ryhmässä on eritasoisia soittajia, mutta kokonaisuus toimi hyvin, taustanauhaa myöten.
Illan päätteeksi Janne Ravi revitteli Twisted Sisterin megahitin We´re Not Gonna Take It pula-ajan Dee Snider -peruukki päässään. Ehkä yleisölle olisi suonut enemmänkin näitä kaikille tuttuja rockrenkutuksia. Voimapopin kantaisältä, The Wholta, odotin edes yhtä kappaletta. Myös sen kaikkein ilmeisimmän power pop -biisin eli The Knackin My Sharonan olisin halunnut kuulla.
