Biologi, eläkkeellä oleva ympäristöneuvos Seppo Vuolanto on seurannut kesävirolahtelaisena vuosikymmenien ajan muutoksia kaakonkulman luonnossa. Toukokuussa ilmestyy hänen ja virolahtelaisen luontokuvaaja Kari Kydön yhteinen kirja Lintujen lumoissa – kaakossa ja maailmalla. Lintuharrastajalla on tarjota monia hyviä tärppejä kevättalvisen luonnon seuraamiseen. 

– Olemme tehneet Karin kanssa jo kauan Kaakonkulma-lehteen katsauksia linnuston ja luonnon ajankohtaisista kuulumisista. Kysyin häneltä, voisimmeko tehdä aiheesta myös kirjan. Hän suostui, ja minä kirjoitin tulevaan teokseen lisää juttua muun muassa ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, Vuolanto kertoo. 

Helsingissä asuva Vuolanto aloitti lintujen rengastamisen jo 1950-luvun lopulla. Arktikaa, eli arktisilla alueilla pesivien lintujen kevät- ja syysmuuttoa hän on seurannut samalta vuosikymmeneltä lähtien. 

– Hanhien määrä on kasvanut valtavasti 60-luvulta nykypäiviin. Tuolloin Neuvostoliitto teki Novaja Zemljan saarilla ydinkokeita, joista kärsi myös valkoposkihanhien kanta. Hanhien metsästäminen on lisäksi vähentynyt EU-direktiivin myötä, joten ne ovat saaneet olla rauhassa talvehtimisalueillaan Saksassa ja Hollannissa. Vastaavasti kahlaajalintujen määrä on vähentynyt. Arktikassakin niiden huippumuutot menevät aiempaa nopeammin ohitse.

Vuolanto on osallistunut myös talvilintulaskentoihin. Ilmaston lämpenemisen myötä pidempään auki pysyvät vedet ovat tarkoittaneet joutsenien, sorsien, sotkien ja koskeloiden tapaisten lintujen talvehtimista aiempaa useammin Suomessa. Maalintujen määrissä taas on ollut suurta vaihtelua. Yleisesti voi sanoa, että niiden määrä on vähenemässä. 

Biologi kieltää kuitenkin olevansa pessimisti luonnon tulevan kehityksen suhteen, vaikka ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt muuttavatkin lajien elinolosuhteita. Kuluva talvi on ollut lämpimine jaksoineen luontoharrastajan silmiin hyvin erikoinen. 

Rastaita on näkynyt enemmän kuin aikaisempina vuosina. Siitä kuuluu osakiitos runsaalle pihlajanmarjasadolle. Tilhiparvet ilmaantuivat rannikolle vuodenvaihteen jälkeen. Tästä eteenpäin valo lisääntyy nopeasti, ja ulkoilukelien suosiessa nenäänsä kannattaa pistää ulos monestakin eri syystä. Tässä pari vinkkiä:

– Lopputalvesta kiinnostaa, millä tavoin pöllöt alkavat huudella kaakonkulmalla. Kauniilla, lämpimillä ja heikkotuulisilla säillä ne ovat äänessä, jos ravintoa vain on tarjolla. Hyvinä kuunteluöinä voi kuulla huuhkajia, ja helmipöllön tapaisia harvinaisempia pöllölajeja.

Luontohavaintonsa kannattaa kirjata etenkin näin poikkeuksellisena talvena BirdLife Suomen ylläpitämään Tiira-lintutietopalveluun, tai Suomen Luontotietokeskuksen Laji.fi-palveluun. Omien havaintojensa ylläpidon lisäksi tukee silloin itsekin luonnon ja sen muutosten seurantaa.