”Mitä tulee ihmisarvoomme, jos Venäjä ei kykene sitä tuhoamaan, miksi USA luulee niin voivansa tehdä.” Näin kommentoi eräs ukrainalainen nähdessään presidenttinsä joutuvan USA:n presidentin ja varapresidentin rakentamaan mankeliin viime perjantai-iltana.

Venäjä on pyrkinyt tuhoamaan Ukrainan siitä asti, kun se valtasi Krimin vuonna 2014. Lopullisesti Putin kyseenalaisti Ukrainan aseman suvereenina ja itsenäisenä valtiona helmikuussa 2022 ja aloitti sanojensa vakuudeksi massiivisen hyökkäyksen kohti maan pääkaupunkia, Kiovaa.

Se sai kuitenkin vastaansa yhtenäisen Ukrainan, jonka sotajoukot torjuivat Venäjän hyökkäyksen. Lisäksi läntiset maat asettuivat tukemaan Ukrainan puolustustaisteluja taloudellisesti ja aselahjoituksin.

Sodan uhrien määrä on suuri. Venäjän iskut ovat tuhonneet ukrainalaisia kyliä ja kaupunkeja sekä vaurioittaneet rajusti maan infrastruktuuria. Venäjän joukkojen on todettu syyllistyneen myös lukuisiin sotarikoksin.

Ukrainan kansa taistelee olemassaolostaan. Vertaukset Suomen historiaan – talvi- ja jatkosotiin – eivät ole vääriä. Eurooppalaiset valtiojohtajat ovat todenneet, että Ukraina taistelee koko demokraattisen maailman puolesta. Siksi se ei voi hävitä.

Presidentti Donald Trump kertoi lopettavansa sodan heti valituksi tultuaan. Pysyvä rauha ei kuitenkaan synny koskaan sanellen, vaan neuvotellen ja kaikkia osapuolia kuunnellen.

Trump on kuitenkin pitänyt Ukrainan sivussa Venäjän kanssa käymistään keskusteluista ja antanut jopa ymmärtää, että Ukraina olisi koko sodan aloittaja. On vaikea kuvitella, että tältä pohjalta rauha saataisiin aikaan tai ainakaan, että siitä tulisi oikeudenmukainen ja pysyvä.

Zelenskyi kyllä ymmärtää, miten tärkeä USA:n tuki Ukrainan puolustustaisteluille on. Siksi hän meni perjantaina Trumpin vieraaksi tavoitteenaan allekirjoittaa USA:n vaatima sopimus Ukrainan maamineraaleista ja keskustella USA:n turvatakuista.

Tapaamisesta tuli katastrofi. Trump ja Vance naulitsivat Zelenskyin tv-kameroiden edessä ristille. Tuli mieleen, että oliko tilanne etukäteen suunniteltu ja halusiko Trump yksinkertaisesti heittää syyllisen viitan Zelenskyin hartioille vaikeaksi osoittautuneiden rauhanneuvottelujen takia. Trump kun ei ole tottunut häviämään.

Niin tai näin, Ukrainan tulevaisuus näyttäisi nyt olevan aiempaa enemmän Euroopan maiden ja EU:n tuen varassa. Pikahälytyksellä koolle kutsuttu Ukrainan tukemiseen sitoutuneiden maiden ja EU:n johtajien sekä Naton pääsihteerin tapaaminen antoi toivoa. Ukrainaa ei voi jättää yksin. Ukrainan asia on meidän.