Kymenlaakson kylät ry:n hankkeen ”Kaakon Kukkivat Kylät” tavoite on edistää Etelä-Kymenlaaksossa ympäristötietoisuutta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä luomalla kestäviä, yhteisöllisiä toimintatapoja kylille.

Hankkeessa toteutetaan monimuotoisuusprojekteja, kuten kukkaniittyjä, yhteisöpuutarhoja ja yhteisötaidetaideteoksia, jotka aktivoivat asukkaita ja tukevat luonnon monimuotoisuutta.

Hankkeessa järjestetään myös koulutuksia ja työpajoja luonnonhoidosta ja kestävistä käytännöistä. Lisäksi hanke tukee luontomatkailun edistämistä. 

Kaakon Kukkivat Kylät-hanke pyritään toimittamaan tiiviissä yhteistyössä alueen kyläyhdistysten, kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa. Hanke on tällä hetkellä jalkautunut/jalkautumassa Kaakonkulman kyliin: Virojoelle, Mäntlahteen, Miehikkälään, Pyhältöön ja Suur-Miehikkälään. 

Maanantaina 24.2. oli ideointi-ilta Mäntlahden Toivolassa, jonne mäntlahtisten lisäksi väkeä oli saapunut Klamilasta, Rakilasta, Pyterlahdesta ja Pyhällöstä. Illan teema sai Toivolan seurantalon salin täyteen ja osallistujat pohtivat aktiivisesti kylämaiseman kaunistamista. 

Tilaisuuden keskustelu ei orjallisesti pysynyt kukkaniitty-teemassa, vaan rönsyili mm. Museotien kilometripylväisiin ja Rakilan kylän kyläkyltteihin, jota ei vieläkään saatu, vaikka siirtolaiskylä perustettiin jo vuonna 1947.

Keskustelu rönsyili upeasti kylästä toiseen, välillä oltiin Klamilan asioissa ja hetken päästä kukkapeltoa tehtiin Pyhältöön.

Illan lopuksi tuli esitys Virojoki-Hamina tieyhdistyksen perustamisesta. Esityksen takana oli pyterlahtelainen matkailutieteen dosentti Jorma Hemmi.

Hemmin mielestä tieyhdistykseen tulisi saada edustus Haminan kaupungista, Virolahden kunnasta sekä Kymenlaakson kylät ry:stä.

Kun lopulta päästiin taas kukkateemaan ja Mäntlahden kylät kukkapeltoon, jolle illan keskustelussa ei meinannut löytyä omistajaa, eikä edes nimeä.

Peltotilkku, joka sijaitsee aivan Mäntlahden keskustassa, Museotien ja Pyötsaarentie liittymässä, on vaihtanut omistajaa monesti ja saanut kyläläisten keskuudessa nimen ”Ryöstöpelto”.  Pellon historiaan liittyi myös tarina, jota ei kuitenkaan kerrottu.