Ajankohtaisohjelmassa näin klipin, jossa kerrottiin pääkaupunkiseudulla toimivasta punk-kerhosta yli 65-vuotiaille. Harrastajia haastateltiin ja eräs heistä totesi, että ei ole koskaan aiemmin soittanut mitään instrumenttia (mitä nyt koulussa ksylofonia ja nokkahuilua). Hän kuitenkin valitsi punk-bändissä soittimekseen koskettimet. Ihailtavaa heittäytymistä! 

Juontajat tuumivatkin, että punk taitaa olla ennemminkin asenne. Tehdään vaikka ei ensin osattaisikaan. Tämän kerhon toiminta taisi fokusoitua ihan musan soittamiseen, ilman mitään yhteiskunnallista aatetta. 

Minua jäi mietityttämään tuo punk-kerholaisten asenne harrastukseensa. Eipä varmasti tullut 50 vuotta sitten kuuloonkaan, että 65-vuotiaat harrastaisivat muina miehinä ja naisina punk-bändissä soittamista. Ajatus ja etenkin asenne on minusta hykerryttävän hieno! 

Nykypäivänä on vallalla ajatus elinikäisestä oppimisesta. On hienoa, että myös aikuisena voi opiskella vaikkapa uuden ammatin. Ei ole aina helppoa löytää sitä omaa juttua ensimmäisellä yrittämällä. Mieli voi muuttua. Lehdet ovat täynnä tarinoita uranvaihtajista, jotka ovat rohkeasti lähteneet uusille poluille. 

Vaikka ei ihan ammattia vaihtaisikaan eikä siihen tarvetta olisikaan, voi opiskella jotakin muuta, kuten punk-bändiläiset soittamista. Voi heittäytyä johonkin uuteen ja haastaa itseään. Eikä heti tarvitsekaan osata. Tällainen onnistuu kun harrastusporukka on turvallinen ja kannustava. Tekemällä ja harjoittelemalla oppii… ja mikä tärkeää, oppiminen voi olla hauskaa! Harrastuksista tulee nauttia. 

Koulussa kuulee usein oppilaan sanovan “en mie osaa”. Tulee juteltua tämän tutun fraasin kautta “kukaan ei ole seppä syntyessään”, ensin täytyy harjoitella sinnikkäästi ja siten voi uuden taidon oppia. 

Opettajan ammatissa pääsee aika ajoin näkemään mahtavaa flowta. Oppilas oppii asian josta innostuu niin kovasti, että tulee viikonlopun jälkeen opelle kertomaan “mie sormivirkkasin ainakin 10 metriä” tai intensiivisen luistelujakson jälkeen “me oltiin kavereiden kanssa porukalla luistelemassa” tai innokas tarinankirjoittaja kyselee “milloin me luetaan ääneen ne kirjoitetut tarinat”. Tällöin huomaan, että oppilas on kokenut asian merkittäväksi itselleen. Motivaatio opittavaan asiaan on tärkeä eteenpäin vievä voima.