Arona, Angera, Meina, Ranco…
Uunituoreen pizzakirjan tekstiosuuden alussa lueteltavat nimet eivät ole sentään pizzoja, vaan Lago Maggiorella seilaavien alusten nimiä.
Tietokirjailija ja toimittaja Sakari Nupponen, 68, matkusti Pizzeria nimeltä Suomi -teosta varten Giovanni ”Nino” Tedeschin (1916-1981) synnyinkaupunkiin Ispraan, joka on Lago Maggioren rannalla.
Tedeschin suku on jo kadonnut Isprasta. Kun Nupponen meni rantabaariin kyselemään Ninon sukujuurista, tarjoilijatyttöä ja paikalle osuneita poliiseja hymyilytti tieto Suomen ensimmäisen pizzerian perustajasta. Miestä ei enää muistettu.
Tedeschin lapsuuden aikoihin seudulla ei vielä syöty pizzaa, joka oli lähinnä Etelä-Italian köyhien ruokaa. Ninokin tutustui pizzaan vasta toisen maailmansodan aikana USA:ssa.
Laivakokki Tedeschi asettui Haminaan, josta oli löytynyt elämänkumppani Eva Ström, ja perusti 1961 KOP:n taloon maamme ensimmäisen pizzerian, vaikka ei ravintolaa vielä sillä nimellä kutsuttukaan.
Nupponen piirtää oivannostalgisen ajankuvan ympyräkaupungista.
”Kun Haminan Palloilijat pelasi 1960-luvulla Vallikentällä, Nino näkyi ja kuului. Murteellisista kannustuksista hänet tunnisti vieraskin. Eikä kuuroille korville kaikunut virallinen kenttäkuulutus, että kotijoukkueen paras pelaaja palkitaan lounaalle Bar Giovannissa.”
Entinen solmiokauppias ja Kullervo Linnan orkesterin laulusolistinakin vaikuttanut Adriano Vinciguerra perusti Suomen toiseksi vanhimman pizzerian Lappeenrantaan 1964.
Nupponen ei halua viedä mitään pois pizzapioneerien gloriasta, kun hän paljastaa, että joissakin Helsingin ravintoloissa saattoi saada pizzaa jo 1950-luvulla.
Entinen rikosreportteri ja kirjailija Hannes Markkula, 80, muistelee kirjassa maistelleensa pizzaa ravintola Monte Carlossa pikkupoikana 1950. Pizzat olivat keittiömestareiden satunnaisia houkutuksia.
Bar Giovannin aika päättyi 1981 Tedeschin kuolemaan. Kolme pesäpalloilijaa ja kolme lentopalloilijaa kantoi pidetyn pizzapioneerin arkkua.
Nino ei ehtinyt nähdä, kuinka pizzasta tuli Suomessa epävirallinen kansallisruoka. Mies saa nyt ansaitsemansa kunnianosoituksen.
Sakari Nupposen kirja tuo monen pellillisen verran myönteistä julkisuutta myös Haminalle. Joku saattaa jäädä tosin miettimään, että onko kaupunki osannut mitenkään hyödyntää Giovannin perintöä.
