Suomen liput liehuivat sunnuntaina kansanvallan kunniaksi. Meillä äänioikeutetuilla oli jälleen mahdollisuus kertoa, keihin me luotamme kotikuntamme ja hyvinvointialueemme päätöksenteossa.

Tätä kirjoittaessani vaalitulos alkoi juuri selvitä, mutta jätän kommentit vielä tuonnemmaksi.

Huolestuttavana pidän kuitenkin sitä, että äänestysaktiivisuus jäi tällä kertaa vieläkin alhaisemmaksi, mitä neljä vuotta sitten. On käsittämätöntä, että noin puolet kansalaisista jättää äänioikeutensa käyttämättä.

Kun itse sain osallistua ensimmäisen kerran yleisiin vaaleihin kunnallisvaaleissa vuonna 1968 koko maan äänestysprosentti oli 76,7 %. Neljä vuotta sitten se oli enää 55,1 % ja esimerkiksi Haminassa niinkin alhainen kuin 50,7 %.

Nyt kuntavaalien äänestysprosentti oli koko maassa 54,2 %. Haminan äänestysprosentti, 48,2 %, oli peräti kahdeksanneksi alhaisin hiukan vajaan 300 kunnan joukossa. Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Sopivan ehdokkaan puute ei ole voinut olla syy siihen, että jätetään äänestämättä. Näissäkin vaaleissa kaikissa kunnissa oli tarjolla sekä kokemusta että tuoreutta. Minun silmissäni muuten, jokainen vaaleissa ehdolle asettunut on todellinen kunniakansalainen siitä riippumatta, mitä puoletta tai ryhmittymää hän edustaa.

Äänestyspassiivisuus on minusta osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä. Meillä tuntuu olevan pyrkimyksenä asiassa kuin asiassa päästä aina niin sanotusti valmiiseen pöytään. Me jätämme asiat muiden hoidettavaksi voidaksemme sitten esittää vapaasti kritiikkiä syntyneistä tuloksista.

On sitten kyse siitä, mitä on saatu aikaan tai siitä, miten asioita on hoidettu. Tämä asenne on yleistä niin yhteiskunnallisissa asioissa kuin harrastustoiminnoissakin.

Hiukan kärjistetysti voisi sanoa, että kunnallisissa asioissa me aktivoidumme vasta, kun oman kylän koulun tulevaisuus on katkolla. Vastaavasti urheiluseurojen tehtäviin meillä riittää intoa vain, kun omat lapsemme ovat toiminnassa mukana, jos silloinkaan.

Yhteisvastuulliseen asioiden tekemiseen pitemmällä jänteellä ei meillä nykyihmisillä tunnu riittävän mielenkiintoa eikä aikaa alkuunkaan siinä määrin, mitä ennen.

Yhdysvaltojen vastavalittu presidentti John F. Kennedy totesi virkaanastujaispuheessaan vuonna 1961, että ”älkää kysykö, mitä maa voi tehdä teille, vaan kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne”. Tämä on hyvä ohjenuora kaikille, joiden mielestä oman kunnan, alueen tai vaikkapa paikallisten urheiluseurojen asioiden hoitamisessa on korjattavaa.

Kunnalliset, alueelliset ja valtakunnalliset päättäjät tekevät tärkeää työtä yhteiskuntamme hyväksi. Mitä aktiivisemmin käymme äänestämässä, sitä paremmin päättävien elinten kokoonpanot heijastelevat kansalaisten mielipiteitä.

Lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne äänestysprosentin alarajaa, joten meillä on aina juuri sellaiset päättäjät, mitä me kulloinkin ansaitsemme.

Toivotan kaikille valituille viisautta, yhteistyökykyä ja rohkeutta päätöksenteossa. Minusta jokainen ehdokas, tuli valituksi tai ei, ansaitsee kiitoksen demokratian alttarille asettumisestaan.