En jaksa. En jaksa sitä, ettei melkein mihinkään voi mennä.
Mimi Korjus (10)
Maaliskuu on naisten historian kuukausi (Yhdysvalloissa), ja sen johdosta on syntynyt keskustelua paljon naiseudesta.
Alkuvuodesta moni on ottanut tavoitteekseen herkuttomuuden, herkkulakon, karkkilakon tai jonkin muun vastaavan.
Äitini sanoi minulle ollessani 12-vuotias, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, vaikea tai helppo; voin olla oma itseni, tai mennä massan mukana esittäen jotain mitä en ole.
Arvon Joulupukki, Jouluaatto on jo ensi viikolla, vuoden tärkein päiväsi, vuoden työurakkasi loppurutistus.
Todella monella ihmisellä menee palkokasvi sieraimeen, kun jo lokakuun alussa kaupoista löytyy joulukalentereita ja konvehtirasiota, vaikka näin on joka syksy ja onhan niitä toki jo pienemmissä määrin halloweenkrääsän rinnalla.
Jokaisella meistä pitäisi olla vähintään yksi huonekasvi. Tai kaksi. Tai kaksikymmentä. Varsinkin näin koronan aikaan, kun on suositeltavaa viettää aikansa sisällä suuria väkijoukkoja vältellen, voi neljä seinää käydä tuntumaan ahdistavalta.
On vuosi 2020 ja silti jokaisella ei ole mahdollisuutta olla juuri sellainen, kun oikeasti on.
Kesän vaihtuessa pikkuhiljaa syksyyn sienet pompsahtavat maasta ja marjat kypsyvät metsän varpuihin. Näitä ilmaisia metsän antimia haluaisi poimia yksi jos toinenkin, mutta hyviä paikkoja ei aina löydä, eikä kukaan oikein suostu kertomaan niiden sijaintia.
Opiskelu korkeakoulussa ja uudelle paikkakunnalle muutto on usealla suomalaisella nuorella edessä syksyllä. Vaikka jotkut nuorista ovatkin jo asuneet toisen asteen aikana omillaan, on syksy monelle nuorelle, kuten minulle, ensimmäinen kerta, kun muuttaa pois kotoa.