Usein puhutaan kansan jakautumisesta, mutta tähän aikaan vuodesta on aina yksi asia, josta kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä. Nimittäin se, että joulutuotteet tulivat kauppoihin taas aivan liian aikaisin. Onkohan yhtään työpaikan kahvihuonetta, jossa tästä ei olisi viime viikkoina keskusteltu?

Itse asiassa meidän itsemme syytähän tämä on. Jokuhan niitä Vihreitä kuulia ostaa jo syyskuussakin, jos ne kerran silloin jo nostetaan esille. En usko, että yksikään kauppias tuuppaisi myymälänsä paraatipaikat täpötäyteen tavaraa, jota kukaan ei yli kahteen kuukauteen osta. Luultavasti käy niin, että juuri se Pirkko, joka lounastauolla kauhistelee kaupassa näkemiään tonttuja ja konvehtirasioita, ostaa töiden jälkeen vähän Budapestejä, kun niitä on sitten niin kiva napsia illalla lapsilta salaa.

Uskon myös, että taustalla on jotain syvempää, psykologista strategiaa, millä meitä houkutellaan kuluttamaan. Kun näemme kausituotteet, ajattelemme, että apua, näitä on rajoitettu määrä ja jos en nyt osta, on pian myöhäistä. Sitten kun vielä muistamme viime vuoden tragedian, kun sipsijoulukalenterit loppuivat kaupoista, ja pikku-Justus jäi kokonaan ilman, niin kyllähän jouluhankinnat kannattaakin itse asiassa tehdä ihan heti just nyt.

Joku markkinointi-ihminen jossain tietää tämän kyllä, ja hänen oveluutensa vuoksi minäkin olen jo ostanut piparisuklaata, tilannut kaksi joululehteä, miettinyt, joko kohta voi tehdä joulutorttuja ja hypistellyt kaupassa pehmoisia tonttuja, joiden neulepipo on valahtanut niin alas, ettei sen alta näy muuta kuin hassu pyöreä nöpönenä. Mutta mitä sitten? Miksi se on niin kamalaa?

Olen häpeilemätön jouluihminen, mutta yksi jouluun liittyvä traditio saa minut aina ärsyyntymään. Se on se joulun panttaus, tuskaisan pitkäksi asti vedetty odotus. Kun tontut laitetaan ikkunaan vasta kolmantena adventtina, hyasintti ostetaan kaksi päivää ennen aattoa, kinkku paistetaan aattoa edeltävänä yönä, kuusi koristellaan aattona ja lahjat jaetaan vasta sitten, kun on ensin syöty pitkän kaavan mukaan, saunottu, pelattu lautapelejä ja kuunneltu tunnin verran Heikki-enon lapsuusmuistoja. Hirveä odotus, hetken riemu ja sitten Tapanina kaikki korjataan äkkiä pois.

Minä koristelen kuusen usein jo marraskuun puolella ja jaksan olla siitä innoissani vielä loppiaisenakin. Kutittelen hihitellen tonttujeni neniä viikkotolkulla ja kerron nolostelematta kaikille, että tontut ovat nimeltään Simo, Solmu ja Severi. Ensimmäiset joulutortut voisi kohta jo paistaa.

Kaupoissa on paljon sellaista, mitä minä en tarvitse. Kun asuin kerrostalossa, kauppojen puutarhaosastot saivat minut surulliseksi, mutta katsoin muualle ja kävelin ohi. Koulureppujen mainostus silloin, kun itsellä vasta on kesäloma alkanut, ottaa sekin päähän, mutta käännän tarjouslehden sivua. Jos joulusuklaat lokakuussa nostattavat verenpaineesi, kannattaa hengitellä hetki rauhassa ja siirtyä sitten miettimään ihan muita asioita.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta ihmettelee tasaisesti ihan koko maailmaa.