Yksi demokratioiden ja oikeusvaltioiden tunnusmerkeistä on, että niissä järjestetään säännöllisesti vapaat vaalit. Suomen perustuslaki sanoo, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Politiikan tutkijoiden mukaan toiset puolueet hyötyvät alhaisesta ja jotkut taas korkeasta äänestysvilkkaudesta. Se on kuitenkin selvää, että mitä aktiivisemmin käymme vaaliuurnilla, sitä parempi kuva kansalaisten tahdosta ja mielipiteestä syntyy.
Eduskunta käyttää budjetti- ja lainsäädäntövaltaa. Vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen tulee myös nauttia eduskunnan luottamusta. Yhdellä puolueella ei Suomen eduskunnassa ole koskaan ollut enemmistöä. Enemmistöhallitusten syntymisessä on siksi aina kyse eri puolueiden halusta ja kyvystä yhteistyöhön. Tämä kannattaisi kaikkien vaalikampanjaa käyvien muistaa. Ylilyönnit eivät rakenna.
Vaikka vaalit ovat aina tärkeät, edessä olevilla vaaleilla on normaalia suurempi merkitys. Juuri koettu maailmanlaajuinen koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan kaikkine seurauksineen, Suomen turvallisuuspoliittisen aseman strateginen muutos Nato-jäsenyyden myötä, maamme raju velkaantuminen ja mm. ensi askeleitaan ottava sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ovat isoja haasteita tulevalle eduskunnalle sekä vaalien jälkeen muodostettavalle hallitukselle. Julkisen talouden osalta entinen ”meno” ei voi jatkua. Hyvinvointipalvelujen, kuten sote-palvelut ja koulutus, turvaaminen edellyttää sekä rakenteellisia uudistuksia että säästöjä.
Valtiontalouden sopeuttamistarve on valtava. Valtiovarainministeriön asiantuntijoiden mukaan sopeutusta tulisi tehdä kahden seuraavan vaalikauden aikana yhdeksän miljardin euron edestä. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn puhuu jopa kymmenen miljardin euron sopeutustarpeesta. Nämä viestit on otettava vakavasti. Päätä ei voi enää laittaa pensaaseen eikä velanotto ole ratkaisu.
Terve suunnittelu lähtee aina liikkeelle realistisesta ja oikeasta tilannekuvasta. Valtiontaloutta koskevan tilannekuvan piirtäjinä maan parhaat asiantuntijat löytyvät valtiovarainministeriöstä ja Suomen Pankista. En lähtisi vähättelemään heidän arvioitaan.
Onkin tuntunut oudolta, että kun joku ehdokas tai puolue on nyt ennen vaaleja puhunut samansuuntaisista sopeutustarpeista, mitä em. asiantuntijatahot, eräät toiset ovat tuominneet tällaiset puheet ja tavoitteet jyrkästi. Epämiellyttävien totuuksien kertojan asema ei ole aina helppo.
Sopeutuspuheiden pitäjiä syytetään usein ”leikkausintoilijoiksi” ja tämän dramatisoimiseksi viitataan sote-palvelujen ja koulutuksen leikkauksiin. Sopeutusta tehdään kuitenkin monella tavoin – menojen kasvua hillitsemällä, valtion verotuloja lisäämällä ja, tottakai, myös menoja vähentämällä.
Pallo on nyt puolueilla. Meillä äänestäjillä on oikeus tietää, miten kukin on ajatellut ratkaista asiantuntijoiden vakavana pitämän sopeutustarpeen. Tehtävä nimittäin odottaa pöydällä, kun vaalien jälkeen kokoonnutaan hallitusneuvotteluihin. Edessä ovat tärkeät vaalit.
