Kävin pääsiäisen jälkeen eräässä haminalaisessa parturissa, jossa jouduin kolmannen asteen kuulusteluun.

”Mitä teit pääsiäisenä?” parturi kysyi.

”Mmmph, en oikein muista”, vastasin.

”Kävikö virpojia?”

”Öö, ei kai”.

”Söitkö mämmiä?”

”Joo.”

”Värjäsitkö munia?”

”En.”

”Rajalla vai ilman?”

”Öö.”

Kun kerroin kuulustelevasta karvarista Vantaalla asuvalle tyttärellemme, hän sanoi että Vantaalla voi pientä lisämaksua vastaan varata ajan mykälle parturille. Siis parturille, joka ei kysele asiakkaalta joutavia, eikä puhu muutenkaan yhtään mitään. Jos vähänkin puhuu, saa rahat takaisin. Päätin kokeilla.

Mykän parturin palvelu oli rentouttavaa, jopa terapeuttista. Istuin tuolilla silmät kiinni ja annoin ajatuksen lentää. En joutunut vastaamaan henkilökohtaiseen elämääni liittyviin kiperiin kysymyksiin, eikä minun tarvinnut rasittaa äänihuuliani.

Jos joku perustaa Haminaan mykän parturin tuolin, minä olen ensimmäinen asiakas. Jos parturin suu pysyy kiinni koko session ajan, minusta tulee vakioasiakas. Uskon, että moni puhetyöläinen kaipaa samanlaista palvelua.

Hammaslääkärit ovat pääsääntöisesti mykkiä. Eihän suu auki makaava potilas ole hedelmällisin keskustelukumppani. Tästäkin minulla on toisenlainen kokemus.

Olin tutustunut erääseen haminalaiseen hammaslääkäriin johtamisen erikoisammattitutkinnon luennoilla. Hän oli lääkäriksi lupsakka, jopa kansanomainen.

Makasin suu auki potilastuolilla ja odotin puudutusaineen vaikutusta.

”Joko saa aloittaa?” lääkäri kysyi.

”Saa”, vastasin

Pora jyrryytti hampaassani, eikä tehnyt yhtään kipeää.

”Mitenkäs Ilkalla on mennyt?” lääkäri kysyi.

”Äöaoöö”, mökelsin.

”Onkos Ilkalla keikkaa pukannut?”

”Ääoööä.”

Kolmannessa persoonassa puhutellaan lapsia tai palvelusväkeä. En ikinä saanut selville, kumpaan kategoriaan tässä tapauksessa kuuluin.

Ilkka Muurman

Kirjoittaja on paljasjalkainen haminalainen.