Kuntavaaleissa valitaan luottamusmiesjohto jälleen neljäksi vuodeksi. Valta valita kuuluu jokaiselle täysi-ikäiselle, mutta valtaa käyttävät vain he, jotka äänestävät.

Äänestysinto on hiipunut vaaleista toiseen. Vain presidentinvaaleissa päästään kirkkaasti yli 80 %:n, mutta esimerkiksi viime kuntavaaleissa jäätiin alle 60 %:n. Siis 10 äänioikeutetusta enemmän kuin neljä jätti äänestämättä.

Nuorten aktivoiminen äänestämään on aina yhtä haastavaa. Vain noin 40 % nuorista äänioikeutetuista vaivautuu äänestämään, vaikka juuri kunnissa päätetään nuorille läheisistä asioista kuten harrastuspaikoista, nuorison määrärahoista ja terveydenhoidosta.

Nuorilla on vaikuttamisen paikka myös moniin muihin heille läheisiin asioihin, joita varttunut väestö ei koe aina niin tarpeellisiksi.

Nuori perustelee äänestämättömyyttään usein sillä, ettei hän tunne ehdokkaita. Siihen tarjoavat vaalikoneet oivallisen avun. Sieltä löytyy ehdokas, joka mielipiteillään on samoilla linjoilla nuoren kanssa.

Kun kuntapolitiikassa ei ole hallitusta ja oppositiota, kaikki päättäjät potkivat ns. samaan maaliin ja mielipide-erot suurissa linjoissa ovat usein pieniä. Näin sen pitäisi olla, asiakohtaisesti voi olla muutenkin.

Kuntapolitiikan tuominen lähemmäs asukkaita on haaste kaikille kunnille. Se voi tapahtua esimerkiksi ottamalla asukkaat tiiviimmin mukaan jo hankkeiden valmisteluun. Silloin asukkaille myös kirkastuvat lopulta yksinkertaiset lainalaisuudet, jotka kuntien päätöksiin vaikuttavat.

Kuntien valtuustoissa kukaan yksittäinen valtuutettu ei pysty viemään aloitteitaan eteenpäin, vaan kaikki päätökset ovat kompromisseja. Vaikka puolueilla on vaaleissa ohjelmansa, lopulta kaikkien on tultava poteroistaan yhteistyön pöytään.

Kuntapolitiikka on kompromissien taitamista, ruohonjuuritason diplomatiaa, jossa neuvottelukykyinen ja -haluinen saa aikaan parhaita tuloksia.