Tässä sitä taas ollaan, tyhjän paperin kanssa. Alkuun pääseminen on joskus työlästä, mutta sen jälkeen sanat soljuvat kuin itsestään.

Intoni kirjoittamiseen syttyi jo nuorena. Alakoulussa suosikkiaineeni oli äidinkieli, vaikka kirjoittaminen ei ollut ikinä varsinaisesti unelmani. Iän myötä suhtautumiseni muuttui.

Kahdeksantoistakesäisenä sitten tein sen, päädyin tuottamaan tekstiä työkseni.

Näiden tapahtumien ja monien sattumien saattelemina löydän nyt itseni istumasta Reimarin toimituksesta, uudesta työstä jännittyneenä, mutta hiljalleen lehtiviikon rutiineihin heräillen. Aiemmin olen ollut kahden eri lehden palkkalistoilla, ja ohimennen hyödyntänyt kertynyttä kokemusta milloin missäkin.

Muuttaessani Kymenlaaksoon en tuntenut aluetta oikeastaan lainkaan. Synnyin ja vartuin läntisellä Uudellamaalla, opiskelut hoidin Pirkanmaalla. Muuttopäätös konkretisoitui puolisoni töiden varmistuttua, ja siitä hetkestä uuteen kotiin asettumiseen meni noin kaksi viikkoa.

Kymenlaakso on näyttäytynyt minulle ihanteellisena asuinpaikkana, sillä saan viettää aikaani luonnon helmassa ja silti nauttia mitä monipuolisimmista palveluista lähiympäristössä.

Haminan keskusta tuli nopeasti tutuksi museovierailuiden, arkiostosten ja työpaikan kyljessä. Haminan tuntee taatusti jokainen suomalainen ainakin nimeltä, mutta suoraan sanottuna yllätyin siitä, kuinka kotoisa paikkakunta tämä todella on!

En kiellä, etteikö kaikissa kylissä ja kaupungeissa olisi omia ongelmiaan. Keskustelu epäkohdista tuntuu käyvän aktiivisena netissä, joka tietenkin on hyvä asia, sillä kotipaikastaan kiinnostuneet asukkaat usein ovat lopulta avain toimiviin ratkaisuihin.

Kaupungin johtotiimi uudelleenjärjesteleekin tapojaan osallistaa ja aktivoida kuntalaisia, sillä aikaisempien yritysten todettiin syksyllä jättäneen tulokset toivottua matalammiksi.

Olen innoissani. Jo nyt kalenterini lupaa, että pääsen näkemään Haminan kaikki värit ja kulmat tavalla, jota en osannut muuttolaatikoita purkaessani edes kuvitella!